Kaksikielistä perhearkea, matkailua, luontoretkiä, urheilua, sisustusta, puuseppäilyä, tukkakriisejä ja paljon valokuvia!

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Onko tykkääminen tervettä?

Tämä ei taida olla ensimmäinen kerta kun päädyn kirjoittamaan somesta. En tiedä pitäisikö vain olla hiljaa, sillä itsekin olen tietynlainen someaddikti ja ainakin ikäryhmässäni keskivertoa aktiivisempi julkaisemaan kaikkea enemmän ja vähemmän turhaa ja henkilökohtaista asiaa eri kanavilla. Silti olen aikalailla pihalla kaikesta mitä somemaailmassa tapahtuu. Olen sitä vanhempaa sukupolvea, joka ei ihan ymmärrä.

Joskus muutama vuosi sitten ihmettelin sitä hurjaa seuraajien kalastelua eri kanavilla, erityisesti Instagramissa. Vieläkin vähän naurattaa se nimi jota näistä somejulkkiksista käytin: somejeesus


Kalastelua? 35 viikkoa sitten.


Okei, myönnän, tottakai itsekin tykkäisin että minulla olisi vaikka tuhat Instagram-seuraajaa, ihan vain siksi että olisi mahtavaa että niin monet tykkäisivät minun valokuvistani. Ei siis minun kuvistani, vaan minun ottamistani valokuvista. Luontokuvista, tilannekuvista, mistä tahansa... koska valokuvat nyt sattuvat olemaan minun juttuni, jo ajoilta ennen somea. Se toisi rohkeutta ja itseluottamusta kuvaamiseeni.

En myöskään näe mitenkään pahana asiana julkaista omia kuvia, koska tottakai on kiva että siellä on se persoona niiden muidenkin kuvien takana... Sen sijaan se somejumaluuden tavoittelu omilla kuvilla, sitä en vieläkään ihan käsitä. En edelleenkään halua myöskään kalastaa itselleni mitään seuraajia, koska se tuntuu minusta epäaidolta. Siitäkin huolimatta että siitä saattaisi olla minulle paljonkin hyötyä, olenhan kuitenkin yrittäjä.
Ensimmäinen selfie! Yksi tykkäys! 214 viikkoa sitten. 

Tämä pohdiskelu lähti käyntiin siitä, kun näin Instagramissa erään teinitytön kuvan, jossa ei näkynyt lähestulkoon mitään muuta kuin salamanvalo ja hämärästi jotain keskivartaloa. Kuvalla oli siinä vaiheessa yli sata tykkäystä ja monta kymmentä rakkauskommenttia. Kyseessä ei ollut kukaan somejeesus, vaan ihan tavallinen koululainen. Jotta joku oma kuvani saisi yli sata tykkäystä, on sen oltava kuva vuoden hienoimmasta auringonlaskusta, naurettavalla hashtag-armeijalla varustettuna. Siitäkin huolimatta, ettei minun ja tämän teinitytön seuraajien lukumäärissä ole kovinkaan suurta eroa. Meillä on kuitenkin yksi suuri ero: ikä. Kahdenkymmenen vuoden ikäero. 
Auringonlasku! Yli sata tykkääjää! Huh huh! Viikko sitten.




Näytin kuvaa Carlokselle ja kysyin mitä mieltä hän siitä oli. Sain vastaukseksi että minä en vain ymmärrä. Ei sillä kuvalla väliä ole, ne tykkäävät siitä koska niiden kaveri on sen julkaissut. Teinit avaavat Instan ja tykkäilee kaikesta. Klik klik.

Mutta pitäisikö sillä olla väliä? Mitä järkeä tuossa kuvassa on? Mitä järkeä koko touhussa on? Vai mitä jos sillä onkin joku merkitys jota minä kalkkis en vaan ymmärrä? Kieltämättä minulle tuli mieleen ikärajat - jotain rotia touhuun! Voi mikä mummo...

Nämä teinit elävät niin eri todellisuudessa kuin minä. Facebook on ollut olemassa koko heidän elämänsä ajan. Minähän olen kirjottanut blogiakin koko heidän elämänsä ajan (fcs)! Omat alkuaikojen somepieruni ovat olleet ihan eri luokkaa: tekstiä vailla mitään hävyn häivääkään, kuvia vailla mitään etikettejä (FCS!), sillä eihän meitä kukaan opettanut. Viidakon lait vallitsivat. Sitäpaitsi halusinhan minä itsekin joskus varhaisteininä olla julkkis. Hollywood-tähti ja mitä vielä. Nyt ei sinne asti tarvitse enää lähteä. Kuka vaan voi olla sometähti!

Ensimmäinen throwback-kuva ajalta jolloin en edes tiennyt mitä tarkoittaa #tb! 205 viikkoa sitten.


Näiden aatosten jälkeen siirryin Hesarin sivuille ja eteeni pomppasi Nyt.fi:n artikkeli:
"Olivia Oras alkoi instaamaan, sai tuhansia seuraajia ja vietti 16-vuotiaana VIP-elämää – Mutta alkoi pelätä imeytymistä someen ja palasi kotiin". Arvatkaa mitä mielessäni sanoin? FCS - For Christ's Sake! Kuka ihmeen Olivia Oras? Olenko täysin pudonnut kärryiltä? 

Voisin sanoa että onneksi en ymmärräkään, suljen koko somen ja elän pimeydessä, ihan sama... mutta minulla on kuitenkin lapsi. Lapsi jonka some-elämä alkoi jo ennen hänen syntymäänsä, omasta (jopa harkitusta) aloitteestani! Liian myöhäistä sulkea silmät. Tämä on osa elämää.

Mutta mitä mieltä minun pitäisi kaikesta tästä olla? Onko somejumaluuden tavoitteleminen ihan ok? Onko tykkäyksien kerääminen tervettä touhua? Onko järkeä julkaista epämääräisiä omakuvia Instassa? Onko omassa some-elämässäni sen enempää mitään järkeä? Onko sillä mitään väliä ihaileeko turkulaista instajulkkista vai turkulaista laulajajulkkista? En minä tiedä. 


Some osana oman lapsen elämää - kaikkina hetkinä. 165 viikkoa sitten.




Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Miksi syöminen on niin vaikeaa?

Minusta tuntuu, että vuosi vuodelta oikeanlaisen ruokavalion löytäminen ja noudattaminen on vain vaikeampaa ja vaikeampaa. Kun olin lapsi, haasteena oli lähinnä se, että söikö tarpeeksi vihanneksia. Ei sitä silloin mietitty että onko ruokavaliossa tarpeeksi proteiinia ja että onko maito hyväksi vai pahaksi. Nyt ruoan pitäisi olla kaiketonta, mutta samalla superfoodia ja vielä maultaan gastronomisessa stratosfäärissä. Tuntuu, että tavallisella ihmisellä ei ole edes varaa syödä tarpeeksi terveellisesti. 

Viimeisten kymmenen vuoden aikana olen käynyt yhdellä jos toisella ravitsemusluennolla, kaivanut tietoa netistä ja keskustellut ruokaan liittyvistä asioista ystävieni kanssa tolkuttomasti. Olen kokeillut tiettyjä ruokavalioita ja testannut vaikka ja mitä ravintotuotteita. Juuri viikko sitten vieraamme naureskelivat että minä olen mahdoton kotiravintotieteilijä, mutta silti minusta tuntuu etten ikinä kykene syömään kunnolla, pitämään suolistoani terveenä ja saamaan itselleni hyvää vastustuskykyä. Ruoka-asiat ovat välillä ahdistavia ja tuntuu että kaikki perusruoka jota myös mies ja lapsi suostuisivat syömään on täysin väärää. 



Viimeisten sitkeiden flunssapöpöjen johdosta olen miettinyt näitä ruoka-asioita vielä enemmän kuin yleensä. Olen tuskaillut sitä kuinka vaikeaa on saada syötyä edes niitä vihanneksia tarpeeksi päivän aikana. Lapsellani on jonkinasteinen syömishäiriö, enkä ole edelleenkään saanut C:täkään huolehtimaan syömisestään sen vertaa, että ateriamme tuntuisivat monipuolisilta. Näiden kahden suusta saa alas ilman järkyttäviä ponnisteluita lähinnä pullaa, pastaa, vaaleaa leipää ja ehkä riisiä ja kanaa. 

Oma ruokavalioni on kuitenkin huomattavasti monipuolisempi. Sen lisäksi että lasken varsinkin treenipäivinä proteiininsaantiani, yritän tasapainoiteilla hitaiden hiilihydraattien, rasvojen, vitamiinien, ravintokuitujen, kivennäisaineiden ja antioksidanttien kanssa. Syömisestä tulee hyvin helposti kamalan laskelmoitua ja rankkaa, varsinkin jos muut perheenjäsenet eivät välitä moisesta ollenkaan. Parsakaalit ja lehtikaalit homehtuvat hyvin helposti jääkaapin alalokeroon kun vain minä suostun niitä popsimaan. Tiedostettua epätasapainoa perusruoassa yritän korjata kamalalla määrällä kaikkia lisäravinteita. 

Sen lisäksi että syön monivitamiinia (Solgar) ja kalaöljyä (Skip Nutrition), vedän päivittäin napaani msm-jauhetta (Puhdistamo), sinkkiä (Life), maitohappobakteereita (BioGaia) tai hiivaprobioottia, (Puhdas+) syön myös talvisin extra D-vitamiinia (Orion), C-vitamiini- ja kuiturikasta Baobab-jauhetta (Aduna), vihersmoothiejauhetta (Puhdistamo) joka sisältää ties mitä spirulinasta chlorellaan, chia-siemeniä (CocoVi) sekä pakuriteetä (Cocovi) tai inkiväärimehua ja tankkaan vettä. Silti minusta tuntuu että pitäisi nappailla vielä lisäksi vaikka mitä, kuten glukosamiinia, joka auttaisi pitämään nivelet kunnossa urheilurasituksessa. Näihin kaikkiin ravintolisiin saa kuitenkin kulutettua todella helposti ihan kiitettävän summan rahaa kuukaudessa, joten kaikkea ei vaan voi senkään takia kitaansa tunkea. Enkä siltikään saa itseäni pidettyä terveenä. 



Joskus haluaisin nostaa kädet ylös ja löytää itseni jostain The Island-elokuvan kaltaisesta laitoksesta, jossa joku muu huolehtii siitä että saat päivän aikana kaikki tarvittavat ravintoaineet kitaasi. No, en oikeasti, mutta silti syöminen tuntuu välillä liian monimutkaiselta. Kaupasta löytyy liikaa valikoimaa, liikaa kaikkia niitä "kiellettyjä" herkkuja, joista on vaan mahdoton kieltäytyä varsinkaan jos joku muu kantaa niitä eteesi. Sokeri on itselleni se vaikein asia josta luopua, enkä osaa olla ilman maitotuotteitakaan. Gluteeni ei tuottaisi itselleni paljoakaan vaikeuksia, ellei sitä olisi joka paikassa. En haluaisi millään olla yksi niistä, jotka ovat täysin kaikettomia. En haluaisi tehdä syömisestä yhtään tämän monimutkaisempaa. 

Viime tammikuussa kokeilin kuitenkin tällaista ruokavaliota ja myönnän, että oloni oli virkeämpi ja vatsassani tuntui paremmalta, vaikkei esimerkiksi gluteeni ole tuottanut minulle mitään suuria ongelmia (paitsi ehkä nämä flunssat ja muut?). Koska olen kuitenkin täysin kypsä tähän huonoon vastustuskykyyni sekä tavoittelen superkuntoa ensi kesän 55 kilometrin juoksua varten, etsin parhaita keinoja saadakseni päiviini helposti lisää terveellistä ja monipuolista perusravintoa ja vähemmän niitä hetkiä, jolloin pastaillallisen päälle vedän nassuuni puolet joulukonvehtirasian alemmasta kerroksesta, siitäkin huolimatta että pelkkä laktoosi aiheuttaa suolistolleni ylimääräisiä haasteita. 



Ehkä minun tulisi helpottaa vihannesten saantiani esimerkiksi Apetit-tuorespaketeilla (sain näitä viime syksynä testiin ja kieltämättä kasvispitoisuus päivissäni kasvoi huomattavasti vaikka kasvisten turha muovirasioihin pakkaaminen kiireen, helppouden ja ruokahävikin verukkeella ärsyttikin) ja ihan oikeasti pysyttäytyä suolistoni hyvinvoinnin vuoksi sillä maidottomalla, viljattomalla ja sokerittomalla linjalla? Näiden korvaaminen muilla tuotteilla aiheuttaa vaan vielä lisää hämminkiä syömiseen, sekä lisää ajankäyttöä ruoanlaittoon sillä näitä kahta muuta perheenjäsentä on vain toistaiseksi aivan mahdotonta saada mukaan mihinkään ruokavalioehdotuksiini. Paleoruokavalion perusteet tuntuvat minusta hyvältä, vaikka erityisesti punaisen lihan syöminen tökkiikin myös hyvin paljon. 



Joskus tuntuu että olisi niin mahtavaa kun marketteja ja prosessoituja tuotteita ei olisi olemassakaan. Jos kaikenmaailman elintarvikkeiden ostaminen ei olisi edes mahdollista, olisi pakko tyytyä porkkanaan, salaattiin, kalaan ja lähimetsän marjoihin. Miten ihmeessä sitä olisi tekemättä syömisestä ongelmaa?  


Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

maanantai 9. tammikuuta 2017

Unelmien maraton?

Niin kauan kuin muistan, olen halunnut osallistua triathlon-kilpailuun. Vuosi toisensa perään olen kuitenkin lykännyt päätöstä aloittaa harjoittelua, syystä tai toisesta. On ollut kausia jolloin olen juossut kymmeniä kilometrejä viikossa, tai pyöräillyt viisikymmentä kilometriä työ- ja koulumatkanani. Koskaan en kuitenkaan ole harjoitellut jokin tietty päämäärä mielessäni. En edelleenkään ole tehnyt päätöstä triathlonista, mutta nyt olen päättänyt tehdä unelmistani totta. Askel kerrallaan. En tänäkään vuonna aio osallistua triathloniin, sillä siihen minulla ei riittäisi tältä erää edes varustelukyky (se pyörä...), mutta aion aloittaa yhdestä lajista, nimittäin juoksusta. Siitä lajista, joka luonnistuu minulta paremmin kuin mikään muu urheilu ikinä. 

eveliina-friolandia-nuts-photolauramorales
Kun kuulin Crossfit-valmentajani suunnittelevan osallistumista Northern Ultra Trail Servicen järjestämään polkujuoksukisaan Pallaksella, koin hetkeni tulleen. Nyt jos ei koskaan! Ei mikään tavallinen asfalttimaraton, vaan tunturimaisemissa juostava 55 kilometrin rykäisy (eli melkein ultramatka) vaihtelevassa maastossa (matkoiksi voi valita 30, 55 tai 134km). Juuri sopivan hullua, haastavaa ja jännittävää, jotta varpaitani kutittelee jo nyt päästä matkaan! Kilpailu järjestetään heinäkuussa, joten harjoittelu on aloitettu nyt. Tosiasiassa minun piti aloittaa harjoittelu jo yli kuukausi sitten, mutta flunssa-aalto päätti toisin.

eveliina-friolandia-juoksu-photolauramorales
Suurin tämänhetkinen haaste matkalle lähtemisessä onkin terveenä pysyminen, sillä ponnisteluistani huolimatta vastustuskykyni on aivan surkea ja olen varsinainen virusmagneetti. Jos (ja kun!) kaikki sujuu kuitenkin hyvin, on meitä suuntaamassa pieni mutta inspiroiva ja intoa ylläpitävä Crossfit Kirkkonummen porukka kohti Lapin kesäisiä polkuja. Aivan mahtavaa! Intoani ei tänä vuonna lannista edes se, että "taustajoukkioni" ovat joko skeptisiä juoksukykyihini (mies) tai pitävät urheiluharrastuksiani aivan turhana ajan ja rahan hukkana (vanhempi sukupolvi). Tavoitteeni on kuitenkin todistaa kaikki tämä vääräksi. Toivon, että tämä tekee minulle ja terveydelleni niin paljon hyvää, että se vaikuttaa muuhunkin elämääni vain positiivisesti. 

Tästä on tulossa jännittävä matka!


Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

lauantai 7. tammikuuta 2017

Ulkomaanvieraiden ensikosketuksia Suomen talveen

Viimeiset viikot ovat kuluneet todella haipakkaa tahtia, kun olemme saaneet viettää joulua ja uutta vuotta kahden dommarilaisen vieraamme seurassa. Flunssailu ja työt ovat pitäneet meidät aika visusti täällä kotikulmilla, mutta seura on tehnyt hyvää ja pelkkä kotihengailukin on tuntunut erityisen hauskalta. Ainoa harmitus on ollut lumettomuus, mutta onneksi tämä viimeinen viikko on kummallisine sääilmiöineen tuonut todella mahtavan lisän vieraidemme kokemukseen talvisesta Suomesta.

LauraMoralesPhotography-Finlandia-Friolandia-4
Hiihtämiset ja laskettelut olemme tosin skipanneet tämän loputtoman flunssailun vuoksi (kun yksi alkaa tervehtyä, on seuraavalla jo kurkku kipeänä), mutta pelkkä luonnossa liikkuminen, lumivalokuvien nappaaminen ja pakkasen ihmettely ovat tuoneet tarpeeksi iloa ja mielenkiintoa päiviin. Suomalaiset jouluherkut ja muut ihmeellisyydet (kuten mämmi) ovat käyneet tutuiksi, mutta myös kebabilla on käyty ja "poron pissaa" on nautittu saunajuomaksi terassilla pyyhe päällä jäähdytellessä.

LauraMoralesPhotography-Finlandia-Friolandia-3
Ulkomaanvieraiden seurassa muistaa itsekin iloita paikallisista asioista normaalia enemmän. On jännää miettiä miltäköhän siitä vieraasta tuntuu nähdä ensimmäistä kertaa niitä paikkoja ja asioita joihin on itse jo täysin tottunut. Erityistä ihmetystä on tuottanut miten nopeasti sormet ja hiuskarvatkin jäätyvät paukkupakkasilla ja miten kauniilta näyttää höyryävä jää ja sumuinen metsä. 

noux-swinghill-eve-2017-2

Ensi viikolla koittaa myös vieraillamme paluu arkeen. Vaikka ikävöimmekin perhettä ja ystäviä kaukaisia jatkuvasti, on aivan mahtavaa kun saamme aina välillä näyttää heille pienen palan omaa täkäläistä arkeamme, suomalaista luontoa ja pohjoismaista elämänmenoa. Se tuo niin paljon lisää sisältöä omaan elämään ja antaa aina uutta perspektiiviä asioihin. 


Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

tiistai 3. tammikuuta 2017

Samat kysymykset, uudet vastaukset

Tein tämän vuosi sitten, joten eiköhän tästä ole hyvä tehdä ihan perinne. 


Vuosi 2016:


Mitä sellaista teit kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt? 

Pakkasin omaisuuteni vuokravarastoon ottaessamme pienen breikin Suomi-arkeen. Olin myös ensimmäistä kertaa päätoiminen yrittäjä. 

Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutenavuotena tekemäsi lupaukset?

Lupasin ottaa positiivisemman asenteen asioihin, nauttia pienistä asioista ja panostaa hyvinvointiin. En ehkä onnistunut täydellisesti (tai siltä ei ainakaan tunnu vietettyäni viimeiset viikot sairaana), mutta kaikki vuoden aikana tapahtuneet muutokset ovat olleet osittain seurausta siitä, että olen vihdoin oppinut luottamaan itseeni enemmän ja sen kautta olen uskaltanut toteuttaa haaveitani. Toki olen stressannut asioita välillä hyvinkin paljon, mutta asenteeni on kuitenkin pysynyt suhteellisen positiivisena ja olen ymmärtänyt olla murehtimatta liikaa niistä asioista jotka eivät ole omassa hallinnassani. Olen nauttinut arjesta ja olen sitä kautta löytänyt paljon onnellisuutta elämästä, joka pyörii tavallisten asioiden ympärillä. Olen löytänyt paikkani Kirkkonummelta, enkä enää haikaile muutosta muualle tai matkoista kaukomaille. Asia kerrallaan, kaikki ajallaan. Elämässä ehtii niin paljon enemmän kun nauttii siitä hetkestä jossa elää. 

eve-friolandia-tammikuu-2017-2

Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?

Kyllä, kiitos CrossFitin. Vastasin näin vuosi sitten ja vastaan näin uudelleen. Plus Anu, kiitos puusepäntöiden ja yhteisen ihanaverstas-blogimme

Missä maissa vierailit?


Mitä sellaista toivoit itsellesi, mitä et kuluneen vuoden aikana saanut?

Taloudellinen vakaus? Suuri haba ja kunnon vatsalihakset? :D 

Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?

Ei päivämäärä vaan kuukausi. Huhtikuu. Matka Hemavaniin, työttömästä yrittäjäksi, noro-virus ja totaalinen KAAOS kun viisi ihmistä oksentaa ja yrittää muuttaa, sekä Dommariin lähtö. Ihan tarpeeksi hommaa yhdelle kuukaudelle. 

Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?

Mielenrauha.

eve-friolandia-tammikuu-2017-15

Mikä oli suurin pettymyksesi?

Oma hidastelu töiden tekemisessä?

Mikä oli paras ostoksesi? 

Uusi tietokone.

Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?

Viattomia lapsia tappavien vallanhimoisten aikuisten ihmisten. 

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Lainojen takaisinmaksuun ja ruokaan (aivan kuten viime vuonnakin). 


eve-friolandia-tammikuu-2017-9

Mistä ihan todella, todella innostuit? 

Crossfitista. Tykkäsin siitä jo edellisenä vuonna, mutta viime vuonna se vei ihan täysin mennessään.

Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta? 

The Lumineers: In the Light

Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Töitä.

eve-friolandia-tammikuu-2017-7

Mitä toivoisit tehneesi vähemmän? 

Maanneeni kotona kipeänä.

Miten vietit joulua? Entä juhannusta? 

Joulua siskon kotona flunssaisena, juhannusta väliaikaisessa kerrostalokodissa Sarvvikissa nivelet turvonneina zika-viruksen takia. 

Rakastuitko kauden aikana? 

Rakastin yhtä paljon.

eve-friolandia-tammikuu-2017-16

Mikä oli lempitelkkariohjelmasi? 

Outlander, Game of Thrones, Poldark

Vihaatko mitään tai ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?

En.

Mikä oli paras lukemasi kirja?

Onko vaikea arvata? Outlanderit. 

Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

Lupasin petrata tällä saralla, mutta kuinkas kävikään? En minä paljon mitään kuunnellut taaskaan. No, ainakin kuuntelin Lumineersia! Se varmaankin siis. 

eve-friolandia-tammikuu-2017-4

Mitä halusit ja sait? 

Työn jossa viihdyn ja josta oikeasti tykkään. 

Mitä halusit, mutta et saanut? 

Tarpeeksi rahaa maksaakseni kaikki laskut :D. 

Mikä oli vuoden paras elokuva? 

No, edellisvuonna en käynyt elokuvissa kertaakaan. Viime vuonna kävin kerran. Leffa oli The Revenant. Se oli hieno, visuaalisesti tosi hieno, mutten voinut samaistua päähenkilöön eikä siinä ollut minun makuuni tarpeeksi tunnelatausta ja tarinankerrontaa. Kotona katsoin lähinnä hömppää Netflixistä ja Viaplaystä. Niistä esim. The Fault In Our Stars oli yllättävän hyvä. 

eve-friolandia-tammikuu-2017-14

Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit? 

Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selvästi paremman ja onnellisemman? 

Niin no siitä onnellisuudesta en tiedä, mutta raha olisi tehnyt siitä hieman helpomman ja sitä kautta paremman.  

Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana? 

Prismassa pieruverkkareissa. Ihan kuten viime vuonnakin. Koska en "harrastanut" vaatteiden ostelua viime vuonnakaan, tyylini on kulkea joko jumppatrikoissa crossfittiin ja kauppaan tai maalisissa työhousuissa töihin ja asiakkaille. Tapaamisia ja illanistujaisia varten minulla on lähinnä yhdet mustat (ja liian tiukat) housut joita kutsun univormukseni. Ne olen ostanut Pariisista vuonna 2011. Siinä tyyliä kerrakseen. 

eve-friolandia-tammikuu-2017-6

Mikä piti sinut järjissäsi? 

Crossfit. 

Ketä kaipasit? 

Ystäviä kaukaisia.

Kuka oli paras tapaamasi ihminen? 

Työkaverini Anu. Olemme tunteneet toisemme vuosikausia, mutta tapasimme ensimmäistä kertaa vasta viime kesänä!

Mikä tai kuka yllätti sinut kuluneena vuonna? 

Työkaverini Tomppa, joka on auttanut minua niin monessa hommassa että olen aikamoisessa (kiitollisuuden)velassa! 


Ps. Kuvat minusta nappasi Laura Morales 

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:
© Friolandia

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig