Kaksikielistä perhearkea, matkailua, luontoretkiä, urheilua, sisustusta, puuseppäilyä, tukkakriisejä ja paljon valokuvia!

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Uusi ihana blogi (ja uusi pieni toimisto)!

Kyllä, olen laiminlyönyt blogia. Olen kerännyt niin ison möykyn aiheita luonnoksiin, etten ole loppujen lopuksi kyennyt kirjoittamaan yhtäkään. Vähän samanlainen fiilis on ollut töiden suhteen. Niin monta asiaa on keskeneräisenä, että lopulta on tehnyt mieli vain kaatua vaakatasoon sängylle ja jäädä siihen ihmettelemään päivien kulua. Noh, näitä päiviä (tai viikkoja) aina tulee. Välillä on hyvä hieman ladata akkuja ja selvitellä asioita pääkopan sisällä, ennen kuin saa taas asiat rullaamaan. 



En minä kuitenkaan ole päiviäni löhöillen viettänyt, en toki, vaan onhan tässä töitäkin tullut tehtyä ja uusia suunnitelmia kehiteltyä. Ensi kuun alusta siirryn täyspäiväisesti omalle työhuoneelle verstaan läheisyyteen, jotta saisin käytettyä työaikani optimaalisemmin. Verstaan ja toimiston läheisyys tulee myös olemaan entistä tärkeämpää sitä myötä mitä puuseppäystäväni Anu ja minä saamme yhteisiä suunnitelmiamme eteenpäin. Jotkut ehkä ehtivätkin jo näkemään mistä on kyse, sillä Facebookissa ehdimme jo Anun kanssa asiaa kuuluttelemaan. 




Käykääpä siis kurkkaamassa meidän yhteistä blogia osoitteessa www.ihanaverstas.com ja tykkäämässä Facebook-sivustamme! Sieltä löytyy enemmän tarinaa tästä osasta elämääni. Näin myös sisustus- ja puuseppäjutut saavat vihdoinkin oman kanavan, jossa voin surutta kirjoitella näistä aiheista, jotka eivät koskaan ole kunnolla istuneet tänne Friolandiaan. Sen sijaan täällä hihkuttelen niin paljon mieluummin luontoretkistäni, reissuista ja jumppailuistani. Näistä jumppa-jutuista minulla onkin tarinaa jos toista kerrottavana, sillä CrossFitin lisäksi olen ehtinyt tässä alkaneen syksyn aikana käymään tutustumassa muutamaan todella hurjaan lajiin! 

Niistä kuitenkin myöhemmin, mutta nyt siis -> www.ihanaverstas.com!



¨
En las últimas semanas he acumulado un bollo tan grande de cosas en mi mente de todo lo que quiero escribir por aquí que al final no he podido escribir nada. Ahora por fin las cosas empiezan a aclararse un poco, los nuevos planes comienzan a ser realidad y yo empiezo a distinguir mejor el tiempo libre del tiempo de trabajo. Desde que comience octubre, tendré mi propia oficina al lado del taller de madera. Los planes que tengo con mi colega, Anu, también se están realizando poco a poco. Ya lanzamos nuestro blog, www.ihanaverstas.com, donde estaremos compartiendo nuestras experiencias mientras diseñamos nuestra propia línea de muebles. Qué emocionante! 

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Vuosi CrossFitia (vai miten se nyt menikään...)

"Life begins at the end of your comfort zone."
(Neale Donald Walsch)


Siitä on nyt vuosi, kun aloitin crosfittaamisen. Siitä, kun minusta tuli CrossFit-hullu, on ehkä noin kolme viikkoa. Vaikka innostuin lajista aivan täysin viime syksynä, piti alkuvuoden flunssailuputki vähän väliä poissa treeneistä. Lopulta irtisanoutuminen, C:n lomautus ja Santo Domingoon pakeneminen erkaannuttivat minut täysin boxilta. Oli pakko pistää jäsenyys jäihin. 


Siitä seurasi kuitenkin se, etten osannut enää ollenkaan pitää huolta kunnostani. En saanut aikaiseksi käydä edes lenkillä. Söin mitä sattuu. Vedin useammin irtokarkkeja kuin protskupirtelöä. Lopulta löysin itseni olohuoneen lattialta märisemästä huonoa kuntoani. En jaksanut enää mitään, vaikka halusin olla crossfittaaja. Onneksi juuri silloin Rebekka tuli ja veti minut takaisin salille. 


Ensimmäinen treeni meni hyvin. Toisen wodin päätteeksi oksensin boxin oven eteen... sekä oman auton takapenkille. 

Seuraavalla viikolla olin niin poikki mäkitreenin päätteeksi, että kaverit joutuivat kantamaan minut reppuselässä pois metsästä. Teki tiukkaa olla rapakunnossa ja ottaa tarpeeksi iisisti. 


Kuitenkin viikko sen jälkeen löysin itseni katsomasta lauantai-illan huviksi CrossFit Games:istä kertovaa elokuvaa. Olin myyty. 

Enää tavoitteeni ei ole sama kuin vuosi sitten, jolloin halusin vain olla paremmassa fyysisessä kunnossa. Nyt haluan olla niin hyvässä kunnossa, että voin osallistua kovaa kuntoa vaativiin hulluihin kisoihin, kuten tänä viikonloppuna järjestettyyn Tough Viking-kisaan


Tavoitteeni ei siis ole olla CrossFit-kilpailija. Se juna taisi mennä jo. Lapsuuteni kului jos jonkinnäköisissä kilpailuissa, joten arvaatte varmaan että kilpailuviettini on kuitenkin aika korkea. Kilpaileminen on kivaa ainakin silloin kun se ei ole vakavaa. Haluan asettaa itselleni tavoitteita, joissa pääsen ylittämään itseni fyysisesti. Olla vähän niinkuin oman elämäni supersankari. 


Pyrkimällä näihin fyysisiin suorituksiin, treenaan samalla itseäni myös henkisesti. Jo nyt oloni on moninkertaisesti parempi kuin vielä hetki sitten.  Tähän on tietenkin vaikuttaneet muutkin seikat, mutta totuus on, että urheilu saa voimaan hyvin, sekä automaattisesti myös syömään paremmin. Crossfittaaja ei voi jättää syömättä, koska päivän treeniä ei ole järkeä tehdä ellei ole syönyt kunnolla (tai pääsee muun muassa mukaan sinne pöljien oksennuskerhoon). Itse treenin jälkeen voisikin sitten syödä vaikka koko jääkaapin tyhjäksi. Tässä vaiheessa ainakin itselleni tulee myös automaattisesti tarve syödä ei vain määrällisesti, vaan laadukkaasti. 


Sen lisäksi, että korkean intensiteetin jumppailu koukuttaa ja saa voimaan hyvin ja tuo tuloksia todella nopeasti, lajin parhaimpia puolia on sen sosiaalisuus. Sosiaalinen yksilölaji on juuri omiaan minulle. Crossfittaaminen on tuonut elämääni niin paljon lisää, että olen jo useamman kerran ääneen todennut, että siihen pieneen listaan asioista, joiden vuoksi en enää haluaisi pois Kirkkonummelta, kuuluu CrossFit Kirkkonummi. En minä enää haluaisi sanoa hyvästejä näille kaikille ihmisille jotka yhtäkkiä ovat hypänneet elämääni vain sen ansiosta, että rohkaistuin ja kokeilin itse! 


CrossFit on auttanut löytämään itsestäni taistelijan, joka uskaltautuu ulos sieltä omalta mukavuusalueeltani, kokeilee ja yrittää asioita, joita ensin kuvitteli mahdottomiksi! 




(Kuvat Rebekka Lalli)
¨
Hace un año cuando lo empecé, quedé encantada. Ahora, un año después, estoy convertida... en fanática de CrossFit. Por todos los cambios que pasamos en nuestra vida este año, tuve que congelar mi membresía, pero ahora estoy de vuelta al "box", con más ánimo que nunca - y me siento super! 

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Liekkipuun varjosta pohjoisen syksyyn

Yksi niistä asioista, joita rakastan Dominikaanisessa tasavallassa ovat liekkipuut. 
Pastellinsävyinen mökki, kukkiva liekkipuu ja maalaismaisema. Täydellinen dominikaaninen idylli. Ehkä se on jotain, jonka tuntee vain elettyään ja tunnettuaan tuon maan pintaa syvemmältä. Tai ehkä se välittyy jokaiselle ohikulkijalle? 


Dominikaanisessa tasavallassa ei syksyn tulo tunnu luissa kuten täällä pohjoisessa. Ei ole tunteita herättäviä ruskan värejä, eikä silmissä lakastuvaa luontoa... mutta siellä on hetket, jolloin liekkipuut ovat kukassa. 


Tänä vuonna kesä tuntui pidemmältä kuin yleensä, sillä saimme kokea hellettä ja ihanuutta niin monta kuukautta, että nyt on jo hyvä siirtyä eteenpäin. Muutokset ja epävarmuudet tuntuvat seuraavan läpi elämän, mutta tänä kesänä niitä tuli eteen ikkunoista ja ovista. Vaikka tunsin itseni toisinaan hyvinkin epämukavaksi vihdoin päästyämme tuonne entiseen kotikaupunkiimme Santo Domingoon, olin silti hyvin onnellinen että kaiken keskellä pääsimme siellä käymään. Oloni on niin monelta kannalta rauhallisempi nyt kun siitä ei ole vuosia aikaa kun olimme siellä. Nyt tuntuu hyvältä olla täällä. 


Nyt tuntuu myös paremmalta kuin pitkään aikaan. Niin monta palasta alkaa loksahdella kohdilleen, että pysähtyminen paikoilleen tuntuu mahtavalta. Rakastan niin montaa asiaa arjessani ja olen innoissani niin monesta asiasta kerrallaan, että elämä tuntuu juuri siltä kuin toivoisinkin sen tuntuvan. Kaikki on juuri tällä hetkellä, ainakin tämän pienen hetken ajan hyvin. 


Syksy voi tulla.


¨
Mientras aquí ya el verano se convirtió en otoño, yo miro a estas fotos de nuestro viaje del verano con una sensación de paz y felicidad. Estoy tan contenta de haber podido pasar un tiempo allá bajo los flamboyanes y al mismo tiempo estoy tan contenta de estar ahora mismo aquí donde estoy. Yo estoy lista para el otoño y para el frío porque mis días se han llenado de cosas por las cuales vale la pena vivir el momento, en nuestra realidad nórdica. 

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:
© Friolandia

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig