Kaksikielistä perhearkea, matkailua, luontoretkiä, urheilua, sisustusta, puuseppäilyä, tukkakriisejä ja paljon valokuvia!

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Vuosi CrossFitia (vai miten se nyt menikään...)

"Life begins at the end of your comfort zone."
(Neale Donald Walsch)


Siitä on nyt vuosi, kun aloitin crosfittaamisen. Siitä, kun minusta tuli CrossFit-hullu, on ehkä noin kolme viikkoa. Vaikka innostuin lajista aivan täysin viime syksynä, piti alkuvuoden flunssailuputki vähän väliä poissa treeneistä. Lopulta irtisanoutuminen, C:n lomautus ja Santo Domingoon pakeneminen erkaannuttivat minut täysin boxilta. Oli pakko pistää jäsenyys jäihin. 


Siitä seurasi kuitenkin se, etten osannut enää ollenkaan pitää huolta kunnostani. En saanut aikaiseksi käydä edes lenkillä. Söin mitä sattuu. Vedin useammin irtokarkkeja kuin protskupirtelöä. Lopulta löysin itseni olohuoneen lattialta märisemästä huonoa kuntoani. En jaksanut enää mitään, vaikka halusin olla crossfittaaja. Onneksi juuri silloin Rebekka tuli ja veti minut takaisin salille. 


Ensimmäinen treeni meni hyvin. Toisen wodin päätteeksi oksensin boxin oven eteen... sekä oman auton takapenkille. 

Seuraavalla viikolla olin niin poikki mäkitreenin päätteeksi, että kaverit joutuivat kantamaan minut reppuselässä pois metsästä. Teki tiukkaa olla rapakunnossa ja ottaa tarpeeksi iisisti. 


Kuitenkin viikko sen jälkeen löysin itseni katsomasta lauantai-illan huviksi CrossFit Games:istä kertovaa elokuvaa. Olin myyty. 

Enää tavoitteeni ei ole sama kuin vuosi sitten, jolloin halusin vain olla paremmassa fyysisessä kunnossa. Nyt haluan olla niin hyvässä kunnossa, että voin osallistua kovaa kuntoa vaativiin hulluihin kisoihin, kuten tänä viikonloppuna järjestettyyn Tough Viking-kisaan


Tavoitteeni ei siis ole olla CrossFit-kilpailija. Se juna taisi mennä jo. Lapsuuteni kului jos jonkinnäköisissä kilpailuissa, joten arvaatte varmaan että kilpailuviettini on kuitenkin aika korkea. Kilpaileminen on kivaa ainakin silloin kun se ei ole vakavaa. Haluan asettaa itselleni tavoitteita, joissa pääsen ylittämään itseni fyysisesti. Olla vähän niinkuin oman elämäni supersankari. 


Pyrkimällä näihin fyysisiin suorituksiin, treenaan samalla itseäni myös henkisesti. Jo nyt oloni on moninkertaisesti parempi kuin vielä hetki sitten.  Tähän on tietenkin vaikuttaneet muutkin seikat, mutta totuus on, että urheilu saa voimaan hyvin, sekä automaattisesti myös syömään paremmin. Crossfittaaja ei voi jättää syömättä, koska päivän treeniä ei ole järkeä tehdä ellei ole syönyt kunnolla (tai pääsee muun muassa mukaan sinne pöljien oksennuskerhoon). Itse treenin jälkeen voisikin sitten syödä vaikka koko jääkaapin tyhjäksi. Tässä vaiheessa ainakin itselleni tulee myös automaattisesti tarve syödä ei vain määrällisesti, vaan laadukkaasti. 


Sen lisäksi, että korkean intensiteetin jumppailu koukuttaa ja saa voimaan hyvin ja tuo tuloksia todella nopeasti, lajin parhaimpia puolia on sen sosiaalisuus. Sosiaalinen yksilölaji on juuri omiaan minulle. Crossfittaaminen on tuonut elämääni niin paljon lisää, että olen jo useamman kerran ääneen todennut, että siihen pieneen listaan asioista, joiden vuoksi en enää haluaisi pois Kirkkonummelta, kuuluu CrossFit Kirkkonummi. En minä enää haluaisi sanoa hyvästejä näille kaikille ihmisille jotka yhtäkkiä ovat hypänneet elämääni vain sen ansiosta, että rohkaistuin ja kokeilin itse! 


CrossFit on auttanut löytämään itsestäni taistelijan, joka uskaltautuu ulos sieltä omalta mukavuusalueeltani, kokeilee ja yrittää asioita, joita ensin kuvitteli mahdottomiksi! 




(Kuvat Rebekka Lalli)
¨
Hace un año cuando lo empecé, quedé encantada. Ahora, un año después, estoy convertida... en fanática de CrossFit. Por todos los cambios que pasamos en nuestra vida este año, tuve que congelar mi membresía, pero ahora estoy de vuelta al "box", con más ánimo que nunca - y me siento super! 

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

4 kommenttia

  1. Toi on kyl hurjan näköinen / kuuloinen laji... Vaikka tuo kieli-kuva onkin aika hassu. :D

    Mä en jaksais varmaan edes nostaa tota tankoa, johon noi painot tulee. Mä olenkin aina ollut enemmän "jalkaurheilija". Jaloissa mulla on voimaa kuin pienessä kylässä, mutta tossa lajissa tarttee kait olla monipuolisesti fitti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo hurja laji eikä tarvii olla yhtään fitti! Kaiken voi tehdä skaalatusti eikä aina tehdä mitään painonnostoa, se on vaan osa crossfitia. Enemmän me tehdään keppijumppaa kuin nostellaan isoja painoja - niin ja tuossa kuvassa tehdäänkin juuri jalkajumppaa :D Tanko riittää mullekin vielä jos käsille nostaa... Eli ei tartte olla monipuolisesti fitti, mutta siitä tulee kyllä monipuolisesti fitti jos on aktiivinen harrastaja! 😊💪

      Poista
  2. Vähän pitää olla tässä ilonpilaajana ja sanoa varoittava sana. Just pari viikkoa sitten nimittäin perheemme crossfittaaja päätyi meikkuun makaamaan diagnoosina rabdomyolyysi. Veti leukoja vähän enemmän kuin olis jaksanut ja pystynyt, mutta kun oli tsemppaajia vieressä... Nyt tässä viimeiseksi lääkäri kielsi kaiken kävelyä raskaamman liikunnan, koska oli kuulemma menettänyt jo yhden potilaan kyseiseen vaivaan.

    Samana päivänä kun tämä perheemme crosfittaaja joutui sairaalaan, tuli täällä Norjassa radiossa juttua siitä, kuinka sairaaloihin tulee nykyään nuoria terveitä aikuisia diagnoosina juuri tuo samainen rabdomyolyysi, ja yhdistävän tekijänä usein crossfitt. Ja tähän sairauteen (vai vammaan?) voi siis kuolla ja kuoleekin, jos ei tajua lähteä ajoissa hoitoon. Sairaalahoitoa se vaatii yleensä aina. Joten ihan vaarattomasta lajista ei ole kysymys. Kuntoilu on hyvästä, mutta itsensä rääkkääminen pahasta. Ja ne omat rajat pitää tunnistaa ja tunnustaa, vaikka kuka huutaisi vieressä mitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Tästä on puhuttu aika kattavasti meidän boxilla... Onneksi en sentään ole parikymppinen yllytyshullu, vaikka kerran tosiaan itseni onnistuinkin vetämään niin piippuun että oksensin. Se ei kuitenkaan ole hyväksyttävää ainakaan mun Crossfit-salilla, vaan valmentajan kanssa käytiinkin lyhyt keskustelu asiasta. Jokaiselle voi joskus sattua, mutta yli omien voimien ei saa tehdä, Crossfitissa tai missään muussakaan lajissa. Järki kun pysyy mukana niin crossfit taitaa olla turvallisempaa kuin jalkapallo ym. 😊

      Poista

© Friolandia

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig