Kaksikielistä perhearkea, matkailua, luontoretkiä, urheilua, sisustusta, puuseppäilyä, tukkakriisejä ja paljon valokuvia!

perjantai 5. elokuuta 2016

Hispaniola 16 vuotta sitten, 16-vuotiaan teinitytön silmin (vaihto-oppilaan muistelmia vuodelta 2000)

Luin hiljattain kirjaa, jossa seikkailtiin 1700-luvun Hispaniolan saarella, sekä muilla Karibian saarilla. Se pisti miettimään, millaista olisi ollut kohdata tuo maailma kaksisataa vuotta takaperin, sen ajan ihmisen tietämyksellä. Luonto, ilmasto, värit, ötökät, linnut... ja ihmiset. Orjuus, sokeriplantaasit, merimatkustus. Se pisti myös muistelemaan, miltä tuo saari vaikutti 16 vuotta sitten, 16-vuotiaan suomalaisen, hyvin vähän matkustaneen teinitytön silmissä elokuussa 2000. Niinpä päätin kaivaa taas esiin tuon valtavan huvittavan romaanini, eli päiväkirjan, jota tuohon aikaan kirjoittelin. Tässä pieniä pätkiä sieltä täältä ensimmäisten Santo Domingon viikkojeni ajalta: 

(Kuvituksena kuitenkin Santo Domingo ja rantabulevardi nyt kesällä 2016)


18.8.2000 klo 6:30

AAARHG! Täällä mä nyt oon, istun keskellä parisänkyä, tuulettimien huristessa ja ties minkä kukkojen ja pulujen rääkyessä ulkopuolella. TÄÄLLÄ ON KUUMA! No, tällä hetkellä olo on kuitenkin ok ja ihmiset on tosi mukavia! En kyllä saanut nukuttua neljää tuntia kauempaa viime yönä, kun tuo hemmetin kukko alkoi huutamaan... mutta kai niihinkin sitten tottuu. Toisaalta odotan että tuo perhe heräisi, koska odotan innolla tulevaa päivää, mutta toisaalta tämä hetki saisi kestää, koska on myös niin paljon asioita, sellaisia käytännön juttuja, joista en tiedä miten tämä perhe toimii... Voinkohan mä mennä tuonne yövaatteet päällä? Ainakin mun pitäisi päästä suihkuun ennen kuin laitan vaatteet päälle! Enkä tiedä laittaako nuo vessapaperit johonkin pussiin pöntön viereen vai mitä... eilen en uskaltanut käydä edes vessassa kun sitä kylppärin ovea ei saa kunnolla kiinni. Niin ja pitääköhän mun laittaa kengät jalkaan vai voinko mennä tuonne paljain varpain? Taidan laittaa kengät. Luonto täällä on uskomattoman kaunista! Eilen kun tultiin perille, oli ihan pimeää, mutta nyt kun katselee ulos ikkunasta ja eilen kun tehtiin välilasku Saint Martiniquelle niin AAAAH! Voi että se meri oli kaunis...


18.8.2000

Hola! Que día! Ah, tänään oli mun ensimmäinen kokonainen päivä Santo Domingossa, ja olikin ihana päivä! Olen niin onnellinen että saan olla täällä! Mä tiedän että niitä pahojakin päiviä tulee, mutta tällä hetkellä menee tosi hyvin...


20.8.2000

At the moment I feel myself very comfortable... Oon väsynyt, mutta esta casa es mi casa vähitellen. Tänään näin ekaa kertaa torakan. Se oli tuossa rappusilla, siinä keskitasanteella. Kaksi kertaa kuljin sen ohi ja mietin että tappaako vai eikö tappaa, mutta kolmannella kerralla mulla oli paperia kädessä ja päätin liiskata sen kenkäni alle. Voi että kun teki pahaa.... mutta mun on pakko totuttaa itseni siihen, in case I'm going to live here....


21.8.2000

Yksi hieno päivä lisää. Olin tänään Evelynin ja Carluchon kanssa Santo Domingon vanhassa kaupungissa, tai uudessa, tai vanhassa. No, vanhassa siis.. tai ainakin jossain, missä oli vanha kirkko, jonka nimeä en muista (edit. huom. Amerikkojen ensimmäinen katedraali, eli Santa Iglesia Catedral Basílica Metropolitana de Nuestra Señora Santa María de la Encarnación o Anunciación) ja koloniaalisia taloja, kävelykatu, museoita, taidekoulu ym. Käytiin siirtomaamuseossa ja ja.. en oikein osaa selostaa koko reissusta mitään, mutta paljon näin ja mucho calor ja oli hienoa. Näin myös hienoja hotelleja, merta ja kaikkea ihanaa... ja kamalaa, kuten kadulla itseään mahallaan laahaavan ihmisen, jonkun kerjäläisen. Se on niin uutta mulle, nähdä samaan aikaan ylellisyyttä ja köyhyyttä, mutta ei se silti mikään shokki ole, koska olenhan mä nähnyt vähän esimerkiksi Puolassa sekä kuullut, lukenut ja nähnyt tv:stä miten huonosti tosiaan asiat jossain on, mutta on se silti surullista nähtävää...


22.8.2000

Tänään mä ja Carlucho oltiin taas Evelynin luona. Me näköjään syödään siellä joka päivä. Me mennään sinne kolmella eri carro públicolla. V***u prkl kun osaisi kunnolla espanjaa! On niin ahdistavaa kun ei pysty puhumaan kaikesta mistä haluaisi, eikä voi kulkea yksinään missään...

Sofia soitti ja puhui mun kanssa vähän aikaa ja sai mut taas hyvälle tuulelle. Olin äsken vähän ärsyyntynyt. Mun sänky on ihan märkä, kun täällä on vaan tollaiset säleikkunat ja ne oli auki ja täällä oli satanut sillä aikaa kun me oltiin poissa. Mulla tuli ekan kerran ripuli ja mä hikoilen ihan hulluna... Sofia tekee ihan kamalasti töitä. Se lähtee jo ennen kuin mä herään ja tulee takaisin kun mä oon jo nukkumassa... iltaisin se on siis yliopistolla. Voi että kun mä odotan että se koulu alkaisi! Mitenköhän selviän tästä viikosta? Onhan täällä hienoa ja kivaa, mutta välillä ahdistaa, on vähän kuin olisi vankilassa, kun ei voi mennä minnekään... Se on muuten huvittavaa, kun tuossa kadulla kulkee noita kauppiaita ja ne huutaa jotain megafoneihinsa. Tulee sellainen olo kuin olisi jossain 60-luvun Italiassa... Täällä Karibialla on muuten hurrigaani, joka luultavasti tekee tuhoa Puerto Ricolle ja Dominikaanisen pohjoisrannikolle, mutta Santo Domingossa ei pitäisi olla kuin sadetta ja tuulta. 


24.8.2000

Tänään mä melkein aloin itkemään koti-ikävää siellä Auroran luona, kun ulkona tuuli ja hyttyset söi mun jalkoja ja yritin nukkua Auroran sängyllä mahan särkiessä... mutta se meni ohi kun aloin ajattelemaan kaikkea hyvää ja hienoa ja kivaa ja sitä kuinka onnekas olen. On mun silti hirveä ikävä perhettä ja kavereita ja omaa huonetta... mulla on hirveä ikävä Rölliä (kissa)! Mutta kaikki se on tän arvoista! Ajattele, jos mä nyt olisin Suomessa koulussa ilman tätä kokemusta... Voi ei! Unohdin kysyä Sofialta paria asiaa, kuten miten paljon rahaa mä tarvitsen sinne konserttiin... Carlos tulee hakemaan mua täältä sinne ja me haetaan Sofia yliopistolta. Tuntuu, että suomalaiset keskustelee tällaisista asioista enemmän, jahkailee ja silleen. Täällä kaikki menemiset vaan näyttää tapahtuvan.



28.8.2000

Mä kaipaan äitiä niin paljon että voisin itkeä. Kyllä mä tiesin että mulle tulee koti-ikävä, mutta ehkä ajattelin olevani kovempi, en tiedä. Vaikken haluakaan mennä kotiin, mulla on ikävä ja mä haluan mennä kotiin. Kun olen täällä, haluan mennä sinne, mutta jos mä olisin siellä, haluaisin tänne. Oli ihan mielettömän ihanaa puhua äitin kanssa puhelimessa. Kyllä oma äiti on paras äiti... mutta koska mä haluan kuitenkin mennä sinne Helsinkiin kuvataidelukioon, mun on pakko irtautua ja mä haluan selviytyä ja mä toivon, että huominen on hyvä päivä ja että lähentyisin edes jotain ihmistä täällä enemmän. Kaipaan jotain jolle voisin puhua kaikesta ja josta pitää kiinni. En ole ollut täällä vielä kauaa, mutta kun ajattelee, että tätä kestää vuoden, niin tulee ikävä... mutta tänään oli pirun kuuma päivä ja mulla on vieläkin kuuma, vaikka tuuletin hurraa tuossa mun vieressä... Tänään en muuten ollut Evelynillä syömässä, vaan Carlucho toi mulle tänne ruokaa. Ihan hyvää. Riisiä, papumössöä ja tonnikalamössöä. Täällä haisee ällöttävälle ja mua ärsyttää kun en tiedä mistä se haju tulee, mutta nyt luultavasti kuuntelen vähän korvalappustereoita ja alan nukkumaan. Väsyttää... ja on ikävä kotiin.



30.8.2000

Eilinen ilta oli niin kiva, että piristyin tosi paljon! Päivällä kaikki tuntui olevan ihan sekaisin ja huonosti, puhuin Elisan kanssa puhelimessa ja sillä oli vähän sama fiilis. No, sitten kesken kaiken Pablo soitti ja puhuttiin puhelimessa vaikka kuinka kauan! Se todellakin sai mut paremmalle tuulelle jutellen niitä näitä. Siinä kesken puhelun Carlos soitti Pablolle (täällä puhelimissa on sellainen kakkoslinja-systeemi) ja sovittiin että ne tulee kanssa sinne Hannan synttäreille. Ne synttärit oli ihan mielettömässä luksus-talossa! Huh huh sitä Hannan huonettakin! Siellä oli vaan me neljä suomalaistyttöä ja Hannan perhe. Juteltiin ja tanssittiin vähän merengueä, minäkin ensimmäistä kertaa elämässäni... Siinä jutellessa tajusin että mullahan on asiat ihan hyvin! Kaikilla oli ihan sairas ikävä kotiin ja joidenkin perheet olivat muka ihan kamalia ja ne vaan itki joka päivä. Mä olin ilmeisesti se, joka eniten osasi espanjaa (vaikka silti mua ärsyttää kun en osaa yhtään) ja olin ihan tyytyväinen. Odoteltiin sitten että nää mun kaverit, tai mitä ne sitten onkaan, tulisivat, mutta ei niitä kuulunut. Sitten vasta joskus yhdentoista jälkeen sinne lappasi sisään Carlos, Pablo, Jim, Fran, Juan ja pari muuta niitten kaveria! Hanna ja muut olivat vähän ihmeissään että tunnenko mä tosiaankin ne kaikki tyypit! Heh... mutta ne oli tosi mukavia kaikki ja juttelin niitten kanssa minkä kerkesin. Mua tosin vähän huippasi päästä, koska olin juonut jotain rommia kokiksen kanssa ja yhden oluen... Ylihuomenna mä lähden leirille ja maanantaina alkaa koulu. Ihanaa!


1.9.2000

Tänään Pablo, Fran ja Carlos soittivat mulle sellaisen yhteispuhelun. Päätettiin mennä leffaan. Pyysin myös Jaanaa mukaan, mutta se ei sitten loppujen lopuksi päässytkään tulemaan. No, ensin odotin että ne tulisi hakemaan mua seitsämältä, sitten kahdeksalta, sitten yhdeksältä ja loppujen lopuksi joskus puoli kymmeneltä Carlos ja Jim tulivat tuohon kadulle kävellen huutamaan mua kun olin parvekkeella katsomassa telkkaria. Lähdin sitten niin kiireellä, että unohdin parit valot päälle, enkä tiennyt menikö ovi lukkoon. Sitten Carlos vissiin vitsaili jotain että meidän täytyy kävellä sinne leffateatterille ja mä vastasin vaan että "oh, yes", koska huomasin just samalla hetkellä että unohdin myös puseroni sisälle! Mulla oli vaan sellainen narutoppi päälläni ja sönkkäsin jotain siinä ja ne samalla selitti että eikun auto on tuossa kulman takana, kun tuo katu on niin kuoppainen ettei ne uskaltaneet ajaa siihen Carloksen autolla. Ne siis luuli että mulla on kylmä ja luulin että me tosiaan kävellään sinne, vaikka oikeesti tunsin itseni vaan alastomaksi turistiksi. No, lopulta menin sitten siinä pelkässä topissani... Carloksen auto oli muuten sellainen kiva josta sai katon pois, heh. 


3.9.2000

Täällä mä taas olen, Luz Divinan torpassa. En olisi halunnut lähteä pois sieltä leiriltä, vaikkei siellä mitään loistavaa ollutkaan. Mun koulu ei muuten alakaan huomenna, vaan vasta VIIKON PÄÄSTÄ SANTO DOMINGO-NIMISESSÄ TYTTÖKOULUSSA! No, toisaalta ihan kiva kokemus tyttökoulussa, mutta mun mielestä nykyaikana tyttö- ja poikakoulut voisi kyllä painua kuuseen. Tottakai mä haluan kavereikseni tyttöjä, mutta haluan myös pelata jalkkista ja muuta semmoista, mikä ei täälläpäin näytä kuuluvan tyttöjen aktiviteetteihin. Noh, kaikista paskinta on kuitenkin se, että se alkaa vasta viikon päästä. 
Siellä leirillä ei pahemmin tehty mitään, tutustuttiin vaan toisiimme. Nukkumapaikka oli hirveä! Kerrossänkyjä vieri vieressä kolmessa kerroksessa niin matalalla ja niin natisevia että huh huh, mutta se nyt oli pieni murhe. Suihkuista ei tullut vettä kuin pienenä norona, yhdestä lavuaarista meni sisään sammakko, hyttyset söi ja hämähäkit oli sairaan isoja. Jan oli muuten pois sieltä, koska se oli saanut jonkun tengen (edit. huom. dengue-kuumeen) hyttysen pistoksesta ja joutunut sairaalaan!!! Varmasti tosi hirveetä! Onneksi sillä ei kuitenkaan ole se pahempi semmoinen, josta voi alkaa silmät ja kaikki vuotamaan verta! Hiukan mä haluisin saada sen numeron ja soittaa sille kun se on luultavasti päässyt pois sieltä sairaalasta... 


Kuumuus, kaunis luonto, hyttyset, odottelu, koti-ikävä, pojat (tai ainakin yksi poika), fiestat, rommikokis, leffateatterit, autoilu, koulu. Sitähän se elämä silloin 16-vuotiaana Santo Domingossa oli. Ajatella, siitä on nyt jo puoli elämääni kun sinne ensimmäistä kertaa rantauduin!


¨
Fotos desde el Malecón de Santo Domingo en el verano 2016. Cuentos sobre las primeras sensaciones en la isla de Hispaniola en el año 2000, a través de los ojos de una chica de 16 años...


Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

6 kommenttia

  1. Voi miten ihanan... no... teiniä luettavaa! Siis silleen hyvässä mielessä! :)
    Varmasti paljon sellaista, mikä silloin oli uutta ja outoa ja järisyttävää, joka on nyt sulle ihan normaalia ja arkipäiväistä. Toisaalta sitä kaipaa sitä ihanaa kutkuttavaa tunnetta, kun kaikki on uutta ja jännittävää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahah, joo... Aika hurjaa miten tämä elämä on pyörittänyt noiden teinivuosien jälkeen :D.

      Poista
  2. Mulla on hyvin samanlaisia fiiliksiä mun vaihtarivuodelta. Tosin kieli ei missään vaiheessa ollut järin vieras. Ihana lukea sun muisteloita. PS. Tiedän mitä oot lukenu!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihih, joo, tiiän että tiiät mitä oon lukenut ;). Nuo fiilikset on kyllä varmasti päärpiirteittäin niin monen vaihto-oppilaan mielessä... ehkä siksi kehtasinkin tällaisia muisteloita tänne laittaa, kun tiedän että moni saman kokenut pystyy samaistumaan noihin tunnelmiin :).

      Poista
  3. Ei vitsit, niin mahtavaa lukea näitä :) Tulee kans ihan omat ensimmäisten vaihtariviikkojen fiilikset mieleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihih, ;)! Kiva kun tykkäsit! Oon kyllä tosi tyytyväinen siihen että olin sellanen päiväkirja-nörtti :D.. Näitä juttuja on niin hupaisa lukea, että piti lukea koko romaani läpi!

      Poista

© Friolandia

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig