Kaksikielistä perhearkea, matkailua, luontoretkiä, urheilua, sisustusta, puuseppäilyä, tukkakriisejä ja paljon valokuvia!

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Urjalan taikayö

Juhannusterveiset Urjalasta. Kuinka loistava breikki tähän työntäyteiseen arkeen! Kunnon kesäfiilistelyä. Kerrankin tuli aurinkoinen ja lämmin juhannusaatto ja vielä parempi kun saadaan olla täällä luonnonhelmassa nauttimassa siitä. Ampparit eivät tosin suoneet hetken rauhaa viime yönä. Taistelin niiden kanssa läpi yöttömän yön. Aamulla etupihalta löytyi epämääräinen kasa muovimukeja ja paperilappusia kun olin antanut niille pikakyytiä yläkerran terassin kautta pihalle. Carlos kertoi kerran raottaneensa silmiään ja nähneesä vaan jonkun viuhahtavan ohi suriseva muki kädessään... Mutta minkäs mahtaa kun ampiaisen ääni on korvaani pahempi kuin kuudelta aamulla soiva herätyskello. No, onneksi tänään ei ole kiire minnekään! Niin ja tulihan sitä siinä taistelun välissä vähän nukuttuakin. Odotin näkeväni juhannusyön unta sulhasestani, mutta näinkin unta Spidermanista...


Ps. Piti laittaa Urjalan taikayö-biisi tähän, mutta taidankin jättää väliin... Jopa minun iskelmä- ja humppa-fiilistelyllä on rajansa :D.
SHARE:

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Akku loppu

Puhelimestani loppui akku perjantaina. Nyt on sunnuntai-ilta, enkä ole vieläkään laittanut sitä lataukseen. Ah, kuinka vapauttavaa! Kuinka ärsyttävää, sanoisi joku, mutta en vain voi itselleni mitään - minusta on ihanaa kun voi antaa itselleen puhelinvapaan viikonlopun. Kaikki lähimmät kuitenkin osaavat soittaa Carloksen puhelimeen, jos on tarves. 


Olen kieltämättä hyvin stressaantunut. En mitenkään epätoivoinen tai muuten negatiivisella mielialalla, mutta stressikertoimesta kertoo varmaankin jotain esimerkiksi se, että istuin äskettäin ruokapöydässä, letut ja hillot ja jätskit lautasella, itkua vääntäen. Lähdin suihkuun jäähylle, sillä veden terapeuttinen voima on niin ihmeellinen... Suihkussa asiat jotenkin aina kääntyvät paremmin päin. 


Raha on kyllä maailman huonoin keksintö. Ilman sitä minunkaan ei tarvitsisi tällä hetkellä huolia oikeastaan yhtään mistään! Viime yönä skypetimme C:n tädin kanssa kahteen asti aamulla ja tajusin, että häähössötykset ovat oikeasti edenneet paljon enemmän kuin voisin toivoakaan! Sen suhteen olen kyllä niin tajuttoman onnekas etten voi edes käsittää! Samalla kun minä vain juoksen pää kolmantena jalkana palkkatöiden ja palkattoman oman yrityksen välillä, on siellä kaukaisella saarella keräilty simpukoita rannoilta, väkerretty lautasliinakoristeita, meriaiheisia pöytäkoristeita, ostettu lyhtyjä ja jopa OVI, jonka alla meidät vihitään! Kyseisen portin ostoretkestäkin voisi kirjoittaa ihan oman tarinansa, nauroin niin paljon että poskia särki! Carloksen äiti ja tädit ovat kyllä huippuja... 


Eilen oli niin kaunis ja lämmin päivä, että uskaltauduin ensimmäistä kertaa tälle kesää ulos hihattomassa paidassa ja lyhyissä housuissa. Ehdin vihdoinkin käymään kasvimaalla iskemässä vähän rehuja maahan. Katsotaan ehtiikö sieltä mitään kasvamaan. Eipä se tosin paljoa haittaa vaikkei kasvaisikaan, jo pelkkä ajatus pienestä palasta kasvimaata on niin huippu! Sain nimittäin osan kaverini rehottavaa viljelypalstaa hoidettavakseni. 


Tänään raahauduimme Prismaan asti ostoksille. Kyseisen retken päätteeksi eräs totesi, ettei enää ikinä lähde Prismaan. Tiedä sitten oliko vika oikeastaan Prismassa vai ihan vaan sateisessa säässä, mutta ei tosiaan ollut mikään vuoden paras kaupparetki! Loppumetreillä minun paloi pinna niin paljon, että annoin sateenvarjonkin lentää keskelle katua ja jatkoin vaan matkaani kotiovelle. Siellä sitten odottelin kamera valmiuksissa kun toinen tuskastunut ja märkä tyyppi saapui sateenvarjoineen perille...


Kiukuttelun lisäksi jäin tänään koukkuun Neil deGrasse Tysonin haastatteluun. Tyyppi puhuu pääasiassa astrofysiikasta, mutta samalla heittää vitsiä, kertoo hauskalla tavalla "kamppailustaan" James Cameronin Titanicin väärän taivaskuvauksen kanssa ja heittää hyviä kommentteja moniin asioihin. Kyseisen keskustelun keskeltä voi noukkia montakin helmeä, kuten tämän: 

"Our academic system rewards people who know a lot of stuff and generally we call those people smart, but at the end of the day, who do you want: the person who can figure stuff out that they've never seen before, or the person who can rattle off a bunch of facts?"

Jos siellä sattuu olemaan joku muukin avaruudesta kiinnostunut, mutta tiedehöpinästä mitään ymmärtämätön, tässä vähän astrofysiikka-talkkia popularisoituna:


Nyt voisi ehkä laittaa sen luurin lataukseen ja alkaa itsekin asennoitua taas tulevan viikon työrupeamaan naama hymyssä. Kivojen asioiden edestähän tässä kuitenkin raadetaan :). 
SHARE:

torstai 14. kesäkuuta 2012

Sähellystä

Koska yritän nyt vielä vähän aikaa (= neljä viikkoa) keskittyä niin paljon kuin mahdollista pelkkään työntekoon, enkä ehdi hirveästi kamera kaulassa kuljeskella, saati sitten istua läppäri sylissä miettimässä kirjoitusvirheitäni, yritän löytää jonkun nopean formaatin tähän kirjoitteluun... Luulen, että helpointa on kertoa vaikka omista päivittäisistä sähellyksistäni, minä kun niin tykkään naureskella itselleni ja omalle urpoudelleni. Se kun ei vie paljon aikaa eikä energiaa. Sähellän joka ikinen päivä.

Tältä päivältä muistui mieleen esimerkiksi seuraavaa:

1. Farkkuni repesi haarovälistä kesken pyöräilyn. Saatoin siis olla aika iljettävä näky fillaroidessani kohti Vallilaa. Olisi ehkä kuitenkin pitänyt pidättäytyä niissä Carloksen housuissa...

2. Kotiin pyöräilin ehjissä, mutta järkyttävän likaisissa verstaspöksyissäni. Matka kesti 12 minuuttia. Ei paha, verrattuna siihen entiseen tunnin kotimatkaani! Huomasin että matkan varrella on sellainen autoilijoille tarkoitettu nopeusnäyttö. Pyöräilin autotiellä, joten oma nopeuteni vilahti myös näkökentässäni. Jos näin oikein, se oli 37km/h. Huomenna vedän varmasti ihan täysiä siihen ja katson mitä se näyttää! Tosin 37km/h on kyllä jo ihan liikaa, ottaen huomioon sen, että olen kerran esimerkiksi ajanut liian kovaa työmaa-alueen läpi, sillä seurauksella että lensin päin verkkoaitaa. Kerran vedin päin auton sivupeiliä ja lensin sarvien yli keskelle tietä. Eli ehken kuitenkaan hurjastele huomenna (ja terveisiä vaan vakuutusmyyjälleni, vakuutukseni kun kattaa myös vapaa-ajan extreme-urheilun)...



3. Sisälle päästyäni löysin kypäräni alta, hiuksiin poikittain tökättynä kuulakärkikynän! Mysteeriksi jää miten se on mahtunut sinne kypärän sisään poikittain niin, etten ole edes tuntenut sitä!

4. Illallista syödessämme kommentoin Carlokselle että taisin laittaa hänen sukan, tai ehkä kaksikin, jalkaani kun oli aamulla vähän kiire. Carlos pyysi näyttämään että mitkä sukat. Näytin ensin yhtä jalkaa ja sitten toista. Carlosta hieman huvitti, sillä...



Ostin meille molemmille Manchesterin lentokentältä brittiläisiä sukkia, joista jokainen pari on vähän erilainen, mutta silti ihan liian samanlainen... Sekoittumista ei voi välttää. Varsinkaan kun on lähes samankokoiset jalat.

5. Verstaalla ollessani sain typerän päähänpiston tehdä videon blogia varten, mutta eihän siitä mitään järkevää seurannut... Vinot etuhampaani vaan loistavat. Oi jee. Itseironiaa edistääkseni laitan sen siis kuitenkin tänne :D.



Firmalla ei vieläkään ole valmista logoa, mutta koska tässä vaiheessa sitä jo tarvitsee joka paikkaan, tulostelin tänään vähän tarroja ja iskin verstaan oveen tällaisen (ja ellei joku muu sitä viilaa paremmaksi, saattaa olla että tällaiseksi se myös jää toistaiseksi):






SHARE:

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Nimmari unohtui!

Mä näin tänään tämän bloggarin!

Unohdin ihan kokonaan että mun piti (vitsinä) pyytää siltä nimmaria :D.

Oli meinaan ihan eka kerta kun tapasin bloggarin. Siis sellaisen jota en muuten tunne minkään linkin kautta.

Se oli niin kiva, niin nätti ja tosi pitkä! Mä oon yleensä aina pitempi kuin kaverini, joten olin ihan että "jee, kerrankin joku joka on mua pitempi!"

Se ehkä ajatteli että oon ihan sekopää. En ollut kammannut tukkaani, mulla oli jalassa Carloksen kamalat farkut ja olin ihan hikinen kun olin pyöräillyt niin kovaa... jotten olis (taas) ihan hirveästi myöhässä. Niin ja olin silti vähän myöhässä... myöhennetystä tapaamisesta.

Unohdin myös olla ujo. Selitin vaan kaikkea. Kosinnasta ja kissoista ja töistä ja  kiireistä.

Unohdin myös että mun piti ottaa kuva meidän kypäristä kahvilan tuolilla. Ne näytti niin söpöiltä siinä. Se kuva olisi kuvastanut niin hyvin meitä kumpaakin ja koko tapaamista.

Koska kuvaa ei siis ole, tässä kissavideo. Niistäkin puhuttiin.

SHARE:

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Bésame mucho

Sain Antonialta jo useampi viikko sitten kymmenen satunnaisen asian haasteen. Kiitos ihana Antonia! Tässä kiirehtiessäni työasioiden parissa jätin haasteeseen vastailunkin myöhemmälle, vaikka yleensä olen heti ensimmäisenä vastailemassa kaikenlaisiin kysymyksiin.... Näitä random-juttujakin olen jo aikaisemmin listaillut, mutta tehdäänpäs nyt kuitenkin kymmenen satunnaisen asian lista liittyen kuluneeseen viikkoon...

1. Rakastan kaikkia arvoituksia, kuten myös Carlos. Tällä viikolla ensin moitin C:tä kun hän pelasi puhelimellaan logoarvoitus-peliä. Kauhea kasa kaikkia jenkkimerkkejä (ja muitakin kyllä), joita pitäisi sitten vielä pelin muodossa iskostaa päähänsä... Ihan kun niitä ei muutenkin näkisi tarpeeksi joka paikassa. Mainonta on niin ärsyttävää kun sitä on liikaa ja kaikkialla (sanoo uusi yrittäjä jonka pitäisi tälläkin hetkellä suunnitella firman esitettä...)! Väitin vielä, etten tiedä mitään logoja koska en muista mitään sellaisia turhuuksia, joten minulta on turha kysyä apua. Noh, suostuinpa kuitenkin ja eiköhän sieltä heti löytynyt sellaisia joita Carlos ei muistanut, mutta jotka minulle olivat ihan päivänselviä, kuten Bank of America, yritys, joka ei omassa elämässäni vaikuta millään taholla... Loppujen lopuksi innostuin itsekin tuosta turhuudesta ja syyllistyin jopa googlettamaan joitain logoja, joiden nimi ei vaan millään tullut mieleen.


2. Sain uudet rillit. Tai en saanut, vaan koin itseni puoliksi pakotetuksi ostamaan uudet kakkulat. Kävin tässä pari kuukautta sitten näöntarkastuksessa optikolla ja testailemassa eräitä rillejä. Kyselin osamaksumahdollisuudesta, koska rahareikiä on tällä hetkellä paljon muitankin kuin uudet silmälasit, eikä se näkökään ollut mitenkään radikaalisti muuttunut mihinkään suuntaan. No, luottosysteemit ei sillä hetkellä toimineet, joten sanoin tulevani toisena päivänä uudestaan. Sen koommin en kuitenkaan ehtinyt käymään paikalla muuttohässäkän lomassa, joten unohdin koko rilliasian... kunnes optikolta tuli viestiä että uudet lasini ovat noudettavissa!! Mitä ***vettiä?! Mitä jos en saisikaan sitä kakkulaluottoa? Viimeisetkin pennit olivat jo menneet ties mihin kämppäkuluihin. Mitä ihmettä ne menivät ne tilaamaan ennen kuin edes maksuista oli sovittu?! Ärsytti hieman. En sitten edes mennyt noutamaan niitä lasejani. Kunnes viikko sitten nyrpeä optikkotäti soitteli perääni. No, minä sitten pistin vastaan, etten ollut mitään laseja vielä sopinut ostavani. Mielestäni linssivalintakin oli jäänyt kesken kun eri hintavaihtoehtoja katsoimme. No, en kuitenkaan viitsinyt asiasta sen enempää riidellä, itsehän olin kuitenkin sinne kauppaan marssinut. Niinpä siis kävin tällä viikolla häntä koipien välissä maksamassa uudet kauhistuttavan isot kakkulani, joiden valinta ei siis todellakaan ollut mikään huolella harkittu päätös. Näillä kuitenkin mennään hamaan tulevaisuuteen. Oli se kyllä jo aikakin. Edelliset ostin vuonna 2006 ja ne olivat jo ihan naarmuiset. 

3. Join ekaa kertaa Old Jamaica Ginger root beeriä. Kotiin tultuani hehkutin juomaa Carlokselle, jolle kyseinen juoma olikin vanha tuttu. Aha. Eipä ollut minun eteeni ennen osunut edes Santo Domingossa.

4. Ginger beeriä tarjosi Vegemesta, jossa kävin iltapalalla super ihanan uuden ystäväni kanssa. Vegemestan poitsu tarjosi meille myös shotit kurkkujuomaa. Sekin oli aika spesiaalia! :D 

5. Samana iltana kun olin itse vetänyt soijahampparin ja tuonut Carlokselle kotiin Mäkkäri-aterian (niin ja itselleni ison suklaapirtelön), kehtasin vielä piirtää Carloksesta kuvan kun se seisoskeli keskellä olkkaria: 

6. Verstaaltamme puuttuu edelleen lähes kaikki koneet, joten sen lisäksi että olemme juosseet ympäri pk-seutua hoitamassa asioita, ostamassa tarvikkeita, avaamassa tilejä ja vertailemassa hintoja, olemme päässeet vain vähän työnteon makuun tuolien hiomisen ja hyllyjen kokoamisen merkeissä. 


7. Koneiden saapumisen odottelusta huolimatta olemme saaneet verstaan pienoiseen epäjärjestykseen. Kaikki tavarat hakevat edelleen paikkojaan ja epämääräistä kamaa ilmestyy vähitellen itse kunkin varastosta sekä esimerkiksi Vallilan amiksen roskalavalta. Kuinka hassua että verstaaltamme löytyy parit jakkarat ja yksi pöytä, joiden päällä sitä tuli koulussakin hommia tehtyä. 

8. Niin - ja itseasiassa verstas on saanut asukikseen myös minun pyöräni. Aika paljon olen ehtinyt kilometrejä kartuttamaan, mutta viime päivinä on hieman laiskottanut ja olen kulkenut autokyydillä. Pyöräily on silti ihan parasta ja suunnittelenkin tässä pientä viikonloppupyöräretkeä, jos nyt vain sää alkaisi vähän enemmän suosimaan. 

9. Pyöräretki sijoittuu merenläheisiin maisemiin, sillä Tynemouthin rantahiekat ovat jo karisseet pois ja meri-minäni alkaa saada vieroitusoireita. Sitä hiekkaa kylläkin löytyi vielä hiljattain saappaitteni pohjalta... sen verran oli hurjat hiekkamaistiaiset... mutta, enää vähän yli kuukausi niin pääsen taas kävelemään Hispaniolan rannoilla. Hiih!!

10. Olen sortunut töitä tehdessäni kuuntelemaan repeatilla puuseppäkaverilta saamaani euron hääbiisi-cd:tä. Siitä tulee jotenkin rauhallinen olo. Taidan olla vähän seonnut... Varsinaista tanssibiisiä ei olla kyllä vielä päätetty. Tai no, päätettiin että jos ei osata päättää niistä paremmista vaihtoehdoista eikä saada pientä ylläriä aikaiseksi, niin sitten vaan pyöriskellään vähän ympyrää tämän tahtiin: 



Minä puolestani haastan Nishan postaamaan noin viikon päästä kymmenen asiaa, jotka tuli viikon aikana tehtyä. Lähtien esim. siitä sängystä ylös nousemisesta. Maailman yksinkertaisin asia, joka ei oikeasti sitä ole. Tiedän sen erittäin hyvin. Siksi lähetän tsemppausta ja halauksen! <3
SHARE:

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Ei syyllisyyttä sunnuntaisin

Ennen sunnuntait oli mitä masentavimpia päiviä. Nykyään rakastan sunnuntaita! Se on ainoa päivä, jolloin en tunne syyllisyyttä siitä jos en tee yhtään mitään, tai teen jotain vain sen takia koska se on kivaa. Kieltämättä mielialani muuttuu kun ilta lähentelee loppuaan ja armoton maanantai koittaa, mutta muuten sunnuntait ovat lauantaitakin parempia, sillä niin usein myös lauantaina täytyy nousta aikaisin aamulla tekemään hommia tai siivoamaan tai remppailemaan kämppää (kyllä, edelleen...) tai jotain niinkin huisia kuin raahaamaan 500 kiloista sirkkeliä sisälle verstaaseen!

Tämä viimeinen oli kyllä aika ainutlaatuista sekä kivaa, varsinkin kun se sujui pienestä paniikista huolimatta suorastaan loistavasti!


Ihan kohta pääsemme siis kunnon hommiin verstaalla. Nostimme jo maljat tasan vuoden kestäneen harkinnan, tutkinnan ja vääntöjen tulokselle. Yhteisen bisneksen pyörittäminen ei tule olemaan helppoa, mutta kaikki onnistuu jos siihen paneutuu kunnolla ja antaumuksella, eikös? Tällaisen plakaatin saimmekin lahjaksi eräältä, joka on ollut alusta asti hengessä mukana:


Muutenkin on ollut aihetta juhlaan. Koska valmistumiseni tapahtui kesken lukukauden, sain virallisen päättötodistukseni vasta viime torstaina. Senkin kunniaksi ollaan kohoteltu maljoja, syöty hyvin fiinisti  (Lagunassa Lippajärven rannalla - hyvää!) ja vähän vähemmän fiinisti (Vaasankadun Vegemestassa - myöskin erittäin hyvää!) . Kaiken hälinän keskellä teimme myös spontaanin yöllisen retken Finnkinoon. Pistettiin ihan kunnolla överiksi, minä ja Carlokset. Ostettiin poppareita, limua ja iso kasa karkkia ja käytiin katsomassa Prometheus yöllisessä ensi-illassa. Eipä ollut ihan minun makuuni se leffa, mutta karkki ainakin maistui! Olen myös avannut rullaluistelukauden, todeten että parempi on vain makoilla nurmikolla luistimet jalassa siihen asti kunnes saan ostettua uuden jarrun. Vanha on niin kulunut että saattaisi käydä huonosti...


Well, kaikesta tästä saattaa saada kuvan että olen vain syönyt ja juhlinut, mutta ehei, olen kuitenkin ehtinyt hääriä päiväduunissani varsinaisen "tehtaan" puolella täyttä päivää. Kotityöt ovat jääneet vähän vähemmälle kesän ajaksi ja minä tuurailen lomalaisia ties missä hommissa. Välillä on puhelimia kourassa enemmän kuin kahdelle kädelle, mutta mikäs siinä, eipähän käy aika pitkäksi. 

Nyt siirryn tuon erään seuraan vähän hoilailemaan. C on ehtinyt jo luritella Joutsenlaulun, Lionel Richien Hellon ja Levottoman tuhkimon. On kuulema ihan älyttömän haasteellista ymmärtää suomenkielisiä sanoja tavutettuna! Pitäisi ehkä salaa vähän kuvata sitä kun se laulaa suomeksi... :D 

//

Creo que las fotos lo dicen todo. Trabajando con el taller, celebrando inauguración, graduación, comiendo, viendo peli, cantando SingStar... pero también trabajando full time en la oficina. Por eso los domingos son los mejores! Los domingos hago lo que me de la gana, sin sentirme culpable...

SHARE:
© Friolandia

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig