Friolandia

Kaksikielistä perhearkea, matkustusta, luontoretkiä, urheilua, sisustusta, puuseppäilyä, tukkakriisejä ja paljon valokuvia!

perjantai 26. elokuuta 2016

Retkelle Suomen luonnon päivänä: Meiko, Kirkkonummi

Montakohan kertaa olen jo hehkuttanut Meikoa? No, ei sillä väliä, sillä Meikon luonnonsuojelualueet ovat minun ehdoton suosikkini kun haluan pois kaupungin hälinästä. Keskellä Kirkkonummea sijaitseva Meiko on sekoitus järvimaisemaa, kallioseinämää, erämaata, puroa, lampea, kuusikkoa, koivikkoa, marjamaita, laaksoja. Eikä siellä ole paljon ketään! No, onhan siellä retkeilijöitä, mutta Meikon metsissä on todella helppo nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta. Seesteinen on se ensimmäinen sana joka minulla aina tulee mieleen. Elämä tuntuu niin mahtavalta aina kun olen käynyt Meikolla. 

Huomenna vietetään Suomen luonnon päivää. Arvatkaa mistä minä aion sen aloittaa? 


















Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

maanantai 22. elokuuta 2016

Kööpenhamina ex tempore

Kesäreissumme viimeiset päivät olivat aika hupaisat. Ennalta varatut stand by-lippumme päättyivät Barcelonaan, joten sieltä kotiin meidän oli käytettävä kaikista halvin mahdollinen reitti. Lentokyttäilyyn kyllästyttyäni vetäisin ostoskoriin reitin Barcelona-Kööpenhamina sekä junaliput välille Kööpenhamina-Malmö-Tukholma. Tukholmasta kotiin seilasimme Siljan bonuspisteillä. Ei siis mikään lyhyt vaihtoehto, mutta mihinkäs meillä kiire oli, eipä mihinkään... 



Emme olleet vielä koskaan käyneet Kööpenhaminassa, joten nyt oli oiva mahdollisuus käydä vihdoinkin tutustumassa tuohon pohjoismaiseen pääkaupunkiin. Päivä alkoi sateisena, eikä ensikohtaaminen ollut mitään rakkautta ensi silmäyksellä, mutta päivän päätyttyä olimme täysin vakuuttuneet siitä, että Kööpenhamina oli vierailun arvoinen. Paljoa emme tietenkään ehtineet nähdä, mutta aivan riittävästi yhdelle päivälle. Vailla suunnitelmaa ja päämäärää seikkailu sopi juuri sopivasti tilanteeseen. 

Indre By








Nyhavn












Kongens Nytorv / Gothersgade 





Kongens Have / Rosenborg Slot




Kööpenhaminan keskustan kujat, Nyhavn, Kongens Have ja Kööpenhaminan Tivoli, eipä siinä muuta tarvittu. Jalat olivat aika hapoilla päivän päätteeksi. Pieni lisäkieppi Tivolikorttelin ympäri teki jo hieman tiukkaa, mutta sisään oli päästävä. Paikan edusta nimittäin oli teipattu umpeen ja poliiseja hyöri ympäriinsä. Paikalliset kuitenkin näyttivät olevan kuin mitään ihmeellistä ei olisi edes meneillään, joten mekin päätimme olla pahemmin kummastelematta koko tivolin valloittaneita turvamiehiä ja poliiseja. Jälkikäteen luinkin lehdestä että olimme ihastelleet paikkaa samanaikaisesti John Kerryn ja kumppaneiden kanssa. 


Tivoli







Junamatka Tukholmaan sujui hyvin rauhallisesti, Oliver ehti nukahtaa jo Malmön asemalla ennen junan vaihtoa, kiitos niiden Terrassan kirpparirattaiden. Carlos, joka yleensä simahtaa alle minuutissa, ei kuitenkaan pahemmin kyennyt istumapaikallaan nukkumaan, joten Tukholman päässä sateinen ja harmaa päivä kului hieman liian hitaasti, eikä laivassa tullut tehtyä juuri muuta kuin nukuttua. Kulkisin silti tämän reitin empimättä uudelleenkin! Ainoa kohtaamamme hankaluus oli se, että puoli seitsemältä aamulla Tukholmassa oli aivan toivotonta löytää vessaa, johon pääsisi ilman käteistä rahaa. Eipä siis ihme, että koko juna-aseman ympäristö stinkkasi vahvalle virtsalle. Lopulta Oliver pääsi tarpeilleen juuri ovensa avanneeseen Maxiin, ranskalaiset ostettuamme... 


¨
Un día en Copenhagen, junio 2016.

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

maanantai 15. elokuuta 2016

Tissiraja

Näin Facebookissa statuksen, jossa eräs naispuolinen tyyppi toi ilmi ärsytyksensä siihen, että joka tuutti tursuaa tuoreiden äitien imetyskuvia. Häntä ihmetytti, että onko se kamera pakko kaivaa esiin joka kerta kun lapsi on tissillä? Hän sanoi kannattavansa imetystä, mutta olevansa varsin kypsä näihin imetyskuviin. 

En tiedä millainen on hänen sosiaalisen median fiidinsä, sillä omassani nuo imetyskuvat eivät ole olleet sen kummemmin etualalla - paitsi että kuulun taaperoimettäjien ryhmään, jonka kautta imetysasiat ovat jatkuvasti esillä, mutta ihan vain ryhmän jäsenien kesken. Toissa viikko taisi kuitenkin olla erityinen imetysviikko, joten ehkä niitä imetyskuvia on viime aikoina tosiaan ollut esillä enemmän kuin yleensä.



Yleisesti ottaen minäkään en pahemmin välitä tissikuvista tai imetyskuvista, enkä myöskään kuvista joissa ihmiset lappavat ruokaa suuhunsa - siksi en myöskään näe tarvetta kuvata pienen lapsen tissihetkiä. Sen sijaan olen tässä viimeisten vuosien varrella tullut varsin voimakkaaksi imetyksen puolestapuhujaksi, sillä käytäntö on opettanut minulle miten paljon ihmisten käsitys imettämisestä viiraa. Olemme vieraantuneet niin paljon tästä luonnollisesta tavasta ruokkia pieniä ihmislapsia, että edelleen monilla nuorilla lääkäreilläkin on hyvin vääristyneet käsitykset imettämisestä.

Olen kuullut niin paljon pöyristyttäviä tarinoita siitä mitä imettävät äidit ovat saaneet kohdata, että minulle tulee aina niillä hetkillä kova tarve puuttua asiaan edes jotenkin. Itse kärsin yli vuoden verran aivan turhaan paineesta, että minun tulisi lopettaa lapseni imettäminen - vaikkei hän ollut edes täyttänyt kahden vuoden ikää, johon asti WHO suosittelee imetyksen vähintään jatkuvan.



Nykyään en enää välitä enkä stressaa, mutten myöskään tuo asiaa mitenkään julki (tätä ja sitä ensimmäistä imetys-juttuani lukuunottamatta). En puhu imettämisestä kenenkään kanssa ellen koe sitä tarpeelliseksi. En myöskään imetä julkisesti enkä varsinkaan ota itsestäni imetyskuvia. Lapseni on täyttänyt jo kolme vuotta, eikä edes tarvitse rintamaitoa pärjätäkseen. Silti se on hänelle edelleen yksi tärkeimmistä asioista maailmassa, tärkeä ravintolisä sekä läheisyyden hetki. Kuitenkin yritän saada häntä vähitellen luopumaan tarpeesta roikkua minussa kiinni ennen nukkumaanmenoa sekä heti ensimmäisenä herättyään, sillä itse koen, että nyt alkaa olla hänen aika irrottautua. Tyyppi ymmärtää ja osaa ilmaista itseään jo niin hyvin, sekä alkaa olla sen verran isokokoinen, että meidän imetystaipaleemme alkaa olla finaalissa.



Kannustan silti muita äitejä olemaan rohkeampia imettäjiä kuin minä, sekä puhumaan asiasta enemmän. Kannustan muitakin jatkamaan niin kauan kun lapsi itse kokee sen tarpeelliseksi. Äiti, joka tuntee lapsensa, tuntee myös hetken, jolloin lapsi luonnollisesti alkaa kasvamaan hänestä irti. Toivottavasti joskus pääsemme siihen, että imettäminen olisi niin luonnollista, ettei siitä tarvitsisi tällaisia juttuja kirjoittaa, tai mitään imetyssfelfieitä alituiseen jakaa.

Nämä olkoon minun ja O:n ensimmäiset ja viimeiset tarkoituksella otetut imetyskuvat. Minä ja kolmevuotias metsässä, silloin kun häntä pelotti. Kamera oli valmiuksissa, joten iskin sen C:lle käteen ja kuoriuduin O:n kanssa lähemmäs luontoa. Paljain varpain, paljain rinnoin, luonnon rauhassa. Nopeasti siinä unohtui kaikki pelot.



¨
Las primeras y últimas fotos mías con O en la teta, sacadas a propósito. En este momento extraordinario en el medio del bosque, cuando le dio miedo. Ya nosotros por fin estamos llegando al final del largo camino de lactancia. Por mi parte quiero apoyar a todas las madres a lactar - cuando sea, donde sea y hasta que el niño lo quiera. A lo natural. 


Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

perjantai 12. elokuuta 2016

Work for it!

Siitä on kulunut kahdeksan vuotta, kun valmistuin ensimmäiseen ammattiini, neljä valmistuttuani toiseen. Koko tämän ajan olen rimpuillut ja ollut jossain määrin ahdistunut työasioiden suhteen. Vasta viime kuukausina olen vihdoinkin kokenut päässeeni sinne, missä minun kuuluukin olla. Elämä tuntuu niin paljon paremmalta, kun saan tehdä työtä, josta saan itse päättää ja josta olen itse vastuussa. Työtä, joka innostaa minua ja palvelee samalla suoraan asiakastani, ilman välikäsiä, ilman toisen yrityksen nimeä ja mainetta. Oma yritys tuntuu juuri oikealta vaihtoehdolta minun kaltaiselleni tyypille, joka kuskasi heti ensimmäisenä päivänä yhteistyöllä toimivalle verstaallenikin jääkaappimagneetin tekstillä "I love teamwork - as long as I'm in charge". 

Yrittäjyys on myös pelottavaa, eikä kaikkea ole kivaa tehdä yksin. Yhteistyö on hyvin tärkeää ja olenkin tämän suhteen hyvin onnekkaassa asemassa, sillä olen löytänyt ympärilleni tyyppejä, joihin voin luottaa ja joiden kanssa tykkään tehdä hommia yhdessä. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä ja ongelmiakin on kivempi ratkaista, kun kyse on omasta, eikä jonkun toisen yrityksestä. Toki on niitäkin päiviä, kun tuntuu että kaikki on syvältä, mistään ei tule mitään ja tekisi mieli pistää kädet nyrkkiin. Epävarmuus toimeentulosta on rankkaa, mutta toiveikkuus ja jatkuva mahdollisuus parempaan on jännittävää. Niin paljon on ihan itsestä kiinni. 

"Never hope for it more than you work for it"


Yrittäjä ei voi olla laiska. Motivaatiota on löydyttävä. On pakko tehdä välillä hyvin pitkiä päiviä, sekä osata niin montaa asiaa, että monelle tulisi seinä eteen heti alkumetreillä. Palkkatyö on monella tapaa paljon rennompaa, yrittäjän vapaudesta huolimatta. Paskaduunejakin on tehtävä, jotta pääsee myös tekemään niitä unelmahommia. Ei voi aliarvioida itseään, muttei myöskään kuvitella itsestään liikoja. On oltava nöyrä, poistuttava omalta mukavuusalueelta. Toisten mielipiteitä pitää kuunnella, osata ottaa vastaan neuvoja ja kritiikkiä, mutta oma tahto, oma visio ja itseensä luottaminen on yhtä tärkeää. Aina on varaa kehittyä. 

Minä olen näissä asioissa vasta aivan alkutaipaleella. Olen aina ollut sinnikäs ja vahvatahtoinen, tehnyt asiat omapäisesti, itsepäisesti, enkä aina järjellä, vaan enemmänkin tunteella. Vaikka saatan kuulostaa aivan muulta, olen aina kärsinyt hyvin huonosta itsetunnosta. Pidän itseäni automaattisesti muita huonompana, vaikka luonteeltani olenkin hyvin kilpailuhenkinen. Sen olen oppinut, että mitään ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Asioiden eteen on tehtävä paljon työtä. 

"If you don't build your dreams, someone will hire you to help build theirs." Tony Gaskin


Paljon työtä olenkin tehnyt, kaiken laiskuuteni ja mukavuudenhaluni keskellä. Arvaattekin varmaan mistä tämä koko teksti kumpusi. No, tietenkin siitä  hurjasti somea täyttäneestä #firstsevenjobs-haasteesta. Väkisin aloin itsekin miettimään mistä olen lähtenyt liikkeelle. Tässäpä siis nämä minun seitsemän ensimmäistä duuniani: 

1. Herneenpoimija 
Kesällä ennen yläasteen alkua kävin kahdella satakuntalaisella maatilalla poimimassa herneitä - ja käytiinpä jopa yhtenä päivänä myymässä naapuritilan herneitä Porissa asti. Rahat käytettiin varmaan vaatteiden ja teinilehtien shoppailuun. 

2. MLL:n lastenvahti + ohjaaja
Koko yläasteen ajan kävin satunnaisesti vahtimassa tuttuja sekä entuudesta tuntemattomia lapsia, sekä pitämässä kesäparkkia seurakunnan pihassa. Ensimmäinen työtodistukseni on näiltä ajoilta, sillä pääsin mukaan ohjaajaksi autismi-, MBD- ja dysfasiayhdistyksen leirille. Tuo leiri oli aivan huippu kokemus ja olen siitä lähtien ollut erityisen kiinnostunut autismista ja aspergerin oireyhtymästä. 

3. Paikallislehden lehtikirjoittaja
Ei voi puhua toimittajasta, sillä eipä niitä juttuja montaa ehtinyt ilmestyä. Kaverin kanssa pääsimme kokeilemaan toimittajan uraa silloisen Sydän Satakunnan päätoimittajan opissa, ihan omasta pyynnöstämme. Kaverini päätti parin jutun jälkeen ettei haluaisi jatkaa, eikä minulta tainnut löytyä tarpeeksi rohkeutta hommaan, sillä yksin kirjoittamani jutut kehittyivät niin vaikeasti, että koko homma kuoli kasaan. Kaikista mahtavinta oli kulkea ympäriinsä ison järjestelmäkameran kanssa, jossa oli kuvan esikatseluruutu, jollaista en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt! Muistan hyvin elävästi sen, kun päätoimittaja yllättyi kuvien laadusta ja minä yllätyin siitä, että MINUN ottamistani kuvista maksettiin minulle erikseen! Ensimmäinen työ, josta vieläpä maksettiin suoraan pankkitililleni. 

4. Hautausmaan puutarhatyöntekijä
Kesällä ennen vaihto-oppilaaksi lähtemistäni pyörin kuukauden verran hautausmaalla, korvalappustereot korvillani, haaveillen tulevasta vuodesta toisella puolen maailmaa, leikaten nurmikkoa, nyppien rikkaruohoja, leikaten pensaita, kastellen kukkia. Ensimmäinen kuukausipalkkainen työni. 

5. Ravintolatyöntekijä Töölön McDonald'sissa
Lukion ensimmäisenä keväänä pääsin ensimmäiseen pitkäaikaiseen duuniini. Olin lähdössä koko kesäksi Santo Domingoon Carloksen luo ja rahat reissuun oli saatava! Olin muuttanut vaihtarivuoden jälkeen Helsinkiin ja asuin kimppakämpässä Meilahdessa kaverini kanssa. Päiväni kuluivat samaa kaavaa: nukuin pommiin tai nukuin koulussa ensimmäisillä tunneilla, koulusta Rokkimäkkäriin, sulkemisajan jälkeen kotiin ja suoraan koneelle juttelemaan Carloksen kanssa. No, ehkä sitä jossain välissä tuli jotain syötyä ja ehkä jotain läksyjäkin tehtyä? Jotenkin se koko lukio vaan tuli suoritettua tällä kaavalla kahdessa vuodessa. 

6. Mainoskuvausavustaja
Olin erään santodomingolaisen mainostoimiston listoilla ja pääsin satunnaisesti mukaan tv-mainoskuvauksiin. Tanssin keskellä päivää baarissa, istuin baseball-katsomossa tuntitolkulla tehden aaltoja, heittelin konfettia ilmaan vanhan kaupungin kaduilla... mainostajina olivat melkein poikkeuksetta Presidente (olutmerkki) tai Brugal (rommimerkki). Palkkio oli aina "hot hot hot", eli suoraan käteen kuvausten päätteeksi.

Extrat on the set.

7. Psykiatrisen sairaalan ravitsemustyöntekijä
Käytännössä tiskasin, pesin roskiksia ja valmistin aamupalaa sen yhden kesän aikana, kun skippasin kesäjakson yliopistolta Santo Domingossa ja hurjastelin pitkin Satakuntaa ja Eurooppaa. Kamalin työni ikinä, mutta myös paras työsopimus ikinä, sillä palkka oli hyvä! 

Näiden seitsemän ensimmäisen jälkeen koitti ensimmäinen oman alani työ, sillä pääsin arkkitehtitoimistoon suunnitteluassistentiksi, sisustusopintojeni ohella. Siitä alkoivat ne ihan oikeat työelämän haasteet ja todellinen työelämä. Onneksi olin ehtinyt kokemaan vähän sitä sun tätä muutakin ennen sitä, sillä muuten kokemus työnteosta olisi saattanut olla vielä raskaampi. Rakennusalan kiireellisistä aikatauluista ja paineista en olekaan päässyt sen koommin eroon, vaikka olenkin ottanut niin paljon välimatkaa kuin suinkin on ollut mahdollista. 



Opiskelija.

Mihinköhän sitä vielä päätyy työelämässä? 


When you focus on problems, you'll have more problems. When you focus on possibilities, you'll have more opportunities." Kushanwisdom

Mis siete primeros trabajos: 

1. Recogiendo petit-pois en unas fincas finlandesas
2. Cuidando a niños en sus casas y en campamentos
3. Escribiendo artículos en un periódico local
4. Jardinera en un cementerio finlandés
5. Extra en comerciales de tele (de Presidente y Brugal) en Dominicana
6. Lavando platos y limpiando basureros en un hospital psiquiátrico en Finlandia
7. Cajera y cocinera en McDonald's

Super normal entre los jóvenes finlandeses... pero no tanto entre los jóvenes en mi ambiente social en Santo Domingo... O qué te parece?

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:
© Friolandia

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig