Friolandia

Kaksikielistä perhearkea, matkustusta, luontoretkiä, urheilua, sisustusta, puuseppäilyä, tukkakriisejä ja paljon valokuvia!

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Uusi ihana blogi (ja uusi pieni toimisto)!

Kyllä, olen laiminlyönyt blogia. Olen kerännyt niin ison möykyn aiheita luonnoksiin, etten ole loppujen lopuksi kyennyt kirjoittamaan yhtäkään. Vähän samanlainen fiilis on ollut töiden suhteen. Niin monta asiaa on keskeneräisenä, että lopulta on tehnyt mieli vain kaatua vaakatasoon sängylle ja jäädä siihen ihmettelemään päivien kulua. Noh, näitä päiviä (tai viikkoja) aina tulee. Välillä on hyvä hieman ladata akkuja ja selvitellä asioita pääkopan sisällä, ennen kuin saa taas asiat rullaamaan. 



En minä kuitenkaan ole päiviäni löhöillen viettänyt, en toki, vaan onhan tässä töitäkin tullut tehtyä ja uusia suunnitelmia kehiteltyä. Ensi kuun alusta siirryn täyspäiväisesti omalle työhuoneelle verstaan läheisyyteen, jotta saisin käytettyä työaikani optimaalisemmin. Verstaan ja toimiston läheisyys tulee myös olemaan entistä tärkeämpää sitä myötä mitä puuseppäystäväni Anu ja minä saamme yhteisiä suunnitelmiamme eteenpäin. Jotkut ehkä ehtivätkin jo näkemään mistä on kyse, sillä Facebookissa ehdimme jo Anun kanssa asiaa kuuluttelemaan. 




Käykääpä siis kurkkaamassa meidän yhteistä blogia osoitteessa www.ihanaverstas.com ja tykkäämässä Facebook-sivustamme! Sieltä löytyy enemmän tarinaa tästä osasta elämääni. Näin myös sisustus- ja puuseppäjutut saavat vihdoinkin oman kanavan, jossa voin surutta kirjoitella näistä aiheista, jotka eivät koskaan ole kunnolla istuneet tänne Friolandiaan. Sen sijaan täällä hihkuttelen niin paljon mieluummin luontoretkistäni, reissuista ja jumppailuistani. Näistä jumppa-jutuista minulla onkin tarinaa jos toista kerrottavana, sillä CrossFitin lisäksi olen ehtinyt tässä alkaneen syksyn aikana käymään tutustumassa muutamaan todella hurjaan lajiin! 

Niistä kuitenkin myöhemmin, mutta nyt siis -> www.ihanaverstas.com!



¨
En las últimas semanas he acumulado un bollo tan grande de cosas en mi mente de todo lo que quiero escribir por aquí que al final no he podido escribir nada. Ahora por fin las cosas empiezan a aclararse un poco, los nuevos planes comienzan a ser realidad y yo empiezo a distinguir mejor el tiempo libre del tiempo de trabajo. Desde que comience octubre, tendré mi propia oficina al lado del taller de madera. Los planes que tengo con mi colega, Anu, también se están realizando poco a poco. Ya lanzamos nuestro blog, www.ihanaverstas.com, donde estaremos compartiendo nuestras experiencias mientras diseñamos nuestra propia línea de muebles. Qué emocionante! 

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Vuosi CrossFitia (vai miten se nyt menikään...)

"Life begins at the end of your comfort zone."
(Neale Donald Walsch)


Siitä on nyt vuosi, kun aloitin crosfittaamisen. Siitä, kun minusta tuli CrossFit-hullu, on ehkä noin kolme viikkoa. Vaikka innostuin lajista aivan täysin viime syksynä, piti alkuvuoden flunssailuputki vähän väliä poissa treeneistä. Lopulta irtisanoutuminen, C:n lomautus ja Santo Domingoon pakeneminen erkaannuttivat minut täysin boxilta. Oli pakko pistää jäsenyys jäihin. 


Siitä seurasi kuitenkin se, etten osannut enää ollenkaan pitää huolta kunnostani. En saanut aikaiseksi käydä edes lenkillä. Söin mitä sattuu. Vedin useammin irtokarkkeja kuin protskupirtelöä. Lopulta löysin itseni olohuoneen lattialta märisemästä huonoa kuntoani. En jaksanut enää mitään, vaikka halusin olla crossfittaaja. Onneksi juuri silloin Rebekka tuli ja veti minut takaisin salille. 


Ensimmäinen treeni meni hyvin. Toisen wodin päätteeksi oksensin boxin oven eteen... sekä oman auton takapenkille. 

Seuraavalla viikolla olin niin poikki mäkitreenin päätteeksi, että kaverit joutuivat kantamaan minut reppuselässä pois metsästä. Teki tiukkaa olla rapakunnossa ja ottaa tarpeeksi iisisti. 


Kuitenkin viikko sen jälkeen löysin itseni katsomasta lauantai-illan huviksi CrossFit Games:istä kertovaa elokuvaa. Olin myyty. 

Enää tavoitteeni ei ole sama kuin vuosi sitten, jolloin halusin vain olla paremmassa fyysisessä kunnossa. Nyt haluan olla niin hyvässä kunnossa, että voin osallistua kovaa kuntoa vaativiin hulluihin kisoihin, kuten tänä viikonloppuna järjestettyyn Tough Viking-kisaan


Tavoitteeni ei siis ole olla CrossFit-kilpailija. Se juna taisi mennä jo. Lapsuuteni kului jos jonkinnäköisissä kilpailuissa, joten arvaatte varmaan että kilpailuviettini on kuitenkin aika korkea. Kilpaileminen on kivaa ainakin silloin kun se ei ole vakavaa. Haluan asettaa itselleni tavoitteita, joissa pääsen ylittämään itseni fyysisesti. Olla vähän niinkuin oman elämäni supersankari. 


Pyrkimällä näihin fyysisiin suorituksiin, treenaan samalla itseäni myös henkisesti. Jo nyt oloni on moninkertaisesti parempi kuin vielä hetki sitten.  Tähän on tietenkin vaikuttaneet muutkin seikat, mutta totuus on, että urheilu saa voimaan hyvin, sekä automaattisesti myös syömään paremmin. Crossfittaaja ei voi jättää syömättä, koska päivän treeniä ei ole järkeä tehdä ellei ole syönyt kunnolla (tai pääsee muun muassa mukaan sinne pöljien oksennuskerhoon). Itse treenin jälkeen voisikin sitten syödä vaikka koko jääkaapin tyhjäksi. Tässä vaiheessa ainakin itselleni tulee myös automaattisesti tarve syödä ei vain määrällisesti, vaan laadukkaasti. 


Sen lisäksi, että korkean intensiteetin jumppailu koukuttaa ja saa voimaan hyvin ja tuo tuloksia todella nopeasti, lajin parhaimpia puolia on sen sosiaalisuus. Sosiaalinen yksilölaji on juuri omiaan minulle. Crossfittaaminen on tuonut elämääni niin paljon lisää, että olen jo useamman kerran ääneen todennut, että siihen pieneen listaan asioista, joiden vuoksi en enää haluaisi pois Kirkkonummelta, kuuluu CrossFit Kirkkonummi. En minä enää haluaisi sanoa hyvästejä näille kaikille ihmisille jotka yhtäkkiä ovat hypänneet elämääni vain sen ansiosta, että rohkaistuin ja kokeilin itse! 


CrossFit on auttanut löytämään itsestäni taistelijan, joka uskaltautuu ulos sieltä omalta mukavuusalueeltani, kokeilee ja yrittää asioita, joita ensin kuvitteli mahdottomiksi! 




(Kuvat Rebekka Lalli)
¨
Hace un año cuando lo empecé, quedé encantada. Ahora, un año después, estoy convertida... en fanática de CrossFit. Por todos los cambios que pasamos en nuestra vida este año, tuve que congelar mi membresía, pero ahora estoy de vuelta al "box", con más ánimo que nunca - y me siento super! 

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Liekkipuun varjosta pohjoisen syksyyn

Yksi niistä asioista, joita rakastan Dominikaanisessa tasavallassa ovat liekkipuut. 
Pastellinsävyinen mökki, kukkiva liekkipuu ja maalaismaisema. Täydellinen dominikaaninen idylli. Ehkä se on jotain, jonka tuntee vain elettyään ja tunnettuaan tuon maan pintaa syvemmältä. Tai ehkä se välittyy jokaiselle ohikulkijalle? 


Dominikaanisessa tasavallassa ei syksyn tulo tunnu luissa kuten täällä pohjoisessa. Ei ole tunteita herättäviä ruskan värejä, eikä silmissä lakastuvaa luontoa... mutta siellä on hetket, jolloin liekkipuut ovat kukassa. 


Tänä vuonna kesä tuntui pidemmältä kuin yleensä, sillä saimme kokea hellettä ja ihanuutta niin monta kuukautta, että nyt on jo hyvä siirtyä eteenpäin. Muutokset ja epävarmuudet tuntuvat seuraavan läpi elämän, mutta tänä kesänä niitä tuli eteen ikkunoista ja ovista. Vaikka tunsin itseni toisinaan hyvinkin epämukavaksi vihdoin päästyämme tuonne entiseen kotikaupunkiimme Santo Domingoon, olin silti hyvin onnellinen että kaiken keskellä pääsimme siellä käymään. Oloni on niin monelta kannalta rauhallisempi nyt kun siitä ei ole vuosia aikaa kun olimme siellä. Nyt tuntuu hyvältä olla täällä. 


Nyt tuntuu myös paremmalta kuin pitkään aikaan. Niin monta palasta alkaa loksahdella kohdilleen, että pysähtyminen paikoilleen tuntuu mahtavalta. Rakastan niin montaa asiaa arjessani ja olen innoissani niin monesta asiasta kerrallaan, että elämä tuntuu juuri siltä kuin toivoisinkin sen tuntuvan. Kaikki on juuri tällä hetkellä, ainakin tämän pienen hetken ajan hyvin. 


Syksy voi tulla.


¨
Mientras aquí ya el verano se convirtió en otoño, yo miro a estas fotos de nuestro viaje del verano con una sensación de paz y felicidad. Estoy tan contenta de haber podido pasar un tiempo allá bajo los flamboyanes y al mismo tiempo estoy tan contenta de estar ahora mismo aquí donde estoy. Yo estoy lista para el otoño y para el frío porque mis días se han llenado de cosas por las cuales vale la pena vivir el momento, en nuestra realidad nórdica. 

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

tiistai 30. elokuuta 2016

Äiti, voisitko jo lähteä?

Maailmani on mullistunut.
Tänään minut ajettiin pois kotoa. 

Korsolampi_Kirkkonummi_2016_friolandia-5 Korsolampi_Kirkkonummi_2016_friolandia-4
(Oliverilla testissä uusi ReimaGo, tästä varmaan lisää myöhemmin...)

Kolme vuotta olen tuntenut sen pistoksen rinnassani kotoa (useimmiten salaa ja vaivihkaa) poistuessani. Tiennyt, että se oma pieni kullanmuruni jäisi kaipaamaan. Itkisi äidin perään ja rakentaisi Lego-torneja eteiseen äitiä odottaessaan. 

Tänään sain kuitenkin ensimmäistä kertaa kuulla nuo sanat: Äiti, voisitko sä jo lähteä? Laita jo takki päälle! 


Korsolampi_Kirkkonummi_2016_friolandia-15 Korsolampi_Kirkkonummi_2016_friolandia-16 Korsolampi_Kirkkonummi_2016_friolandia-14

Roolimme ovat vaihtuneet. Isä on ollut enemmän kotona kuin äiti. Isä on hauska, se leikkii ja on kaveri. Sen kanssa on niin kivaa että äiti voisi jo lähteä sinne verstaallensa ja olla tuputtamatta aamupalaa ja hammaspesua ja kalsareiden vaihtoa. 

Voi elämä!

Korsolampi_Kirkkonummi_2016_friolandia-12 Korsolampi_Kirkkonummi_2016_friolandia-9 Korsolampi_Kirkkonummi_2016_friolandia-13

Voisin olla jopa surullinen, mutta oikeasti olen vain innoissani ja ylpeä! Tuo pieni mammanpoika ja takiaiseni alkaa vihdoinkin irrottautua ja itsenäistyä omaksi pieneksi ihmisekseen. Nukahtaa omaan sänkyynsä, vaikka kömpiikin silti aamuyöstä, tyynyään retuuttaen, äidin kainaloon nukkumaan. Minun aarteeni.

Korsolampi_Kirkkonummi_2016_friolandia-8 Korsolampi_Kirkkonummi_2016_friolandia-7

Eihän tämä muutos mikään yllätys ollut. Keväästä asti arkemme on ollut erilaista, roolimme ovat olleet erilaiset, ympäristö on ollut uusi. Katsotaan miten käy sitten, kun isäkin piakkoin palailee sorvin ääreen. Luultavasti kaikki kuitenkin sujuu hyvin. Itse kukin, sekä poika että vanhemmat, osaamme nykyään arvostaa päiväkotia enemmän kuin ennen. Vain 20 tuntia viikossa ovat saaneet minut käyttämään jo useampaan kertaan lausahdusta "Thank God päiväkoti!"

Korsolampi_Kirkkonummi_2016_friolandia-11 Korsolampi_Kirkkonummi_2016_friolandia-10

Hoy escuché por primera vez las palabras "Mami, te podrías ir ya?" 

Mi pequeño ya no es tan pequeño. Ya no me necesita tanto como antes. Se emociona más por un día de juego con su papi que por la compañía de la más aburrida mami. Podría sentirme triste - pero no, en realidad solamente estoy emocionada por su desarrollo hacía un individuo más independiente. Claro, siento la melancolía, pero este momento ya era esperado! Wao, mi bebé se ha convertido en un niño!

Korsolampi_Kirkkonummi_2016_friolandia-1 Korsolampi_Kirkkonummi_2016_friolandia-6 Korsolampi_Kirkkonummi_2016_friolandia-3 Korsolampi_Kirkkonummi_2016_friolandia-17
(Ja minun takki Salomonilta)
(Kuvat Meikon luonnonsuojelualueen Korsolammelta)

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

perjantai 26. elokuuta 2016

Retkelle Suomen luonnon päivänä: Meiko, Kirkkonummi

Montakohan kertaa olen jo hehkuttanut Meikoa? No, ei sillä väliä, sillä Meikon luonnonsuojelualueet ovat minun ehdoton suosikkini kun haluan pois kaupungin hälinästä. Keskellä Kirkkonummea sijaitseva Meiko on sekoitus järvimaisemaa, kallioseinämää, erämaata, puroa, lampea, kuusikkoa, koivikkoa, marjamaita, laaksoja. Eikä siellä ole paljon ketään! No, onhan siellä retkeilijöitä, mutta Meikon metsissä on todella helppo nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta. Seesteinen on se ensimmäinen sana joka minulla aina tulee mieleen. Elämä tuntuu niin mahtavalta aina kun olen käynyt Meikolla. 

Huomenna vietetään Suomen luonnon päivää. Arvatkaa mistä minä aion sen aloittaa? 


















Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:

maanantai 22. elokuuta 2016

Kööpenhamina ex tempore

Kesäreissumme viimeiset päivät olivat aika hupaisat. Ennalta varatut stand by-lippumme päättyivät Barcelonaan, joten sieltä kotiin meidän oli käytettävä kaikista halvin mahdollinen reitti. Lentokyttäilyyn kyllästyttyäni vetäisin ostoskoriin reitin Barcelona-Kööpenhamina sekä junaliput välille Kööpenhamina-Malmö-Tukholma. Tukholmasta kotiin seilasimme Siljan bonuspisteillä. Ei siis mikään lyhyt vaihtoehto, mutta mihinkäs meillä kiire oli, eipä mihinkään... 



Emme olleet vielä koskaan käyneet Kööpenhaminassa, joten nyt oli oiva mahdollisuus käydä vihdoinkin tutustumassa tuohon pohjoismaiseen pääkaupunkiin. Päivä alkoi sateisena, eikä ensikohtaaminen ollut mitään rakkautta ensi silmäyksellä, mutta päivän päätyttyä olimme täysin vakuuttuneet siitä, että Kööpenhamina oli vierailun arvoinen. Paljoa emme tietenkään ehtineet nähdä, mutta aivan riittävästi yhdelle päivälle. Vailla suunnitelmaa ja päämäärää seikkailu sopi juuri sopivasti tilanteeseen. 

Indre By








Nyhavn












Kongens Nytorv / Gothersgade 





Kongens Have / Rosenborg Slot




Kööpenhaminan keskustan kujat, Nyhavn, Kongens Have ja Kööpenhaminan Tivoli, eipä siinä muuta tarvittu. Jalat olivat aika hapoilla päivän päätteeksi. Pieni lisäkieppi Tivolikorttelin ympäri teki jo hieman tiukkaa, mutta sisään oli päästävä. Paikan edusta nimittäin oli teipattu umpeen ja poliiseja hyöri ympäriinsä. Paikalliset kuitenkin näyttivät olevan kuin mitään ihmeellistä ei olisi edes meneillään, joten mekin päätimme olla pahemmin kummastelematta koko tivolin valloittaneita turvamiehiä ja poliiseja. Jälkikäteen luinkin lehdestä että olimme ihastelleet paikkaa samanaikaisesti John Kerryn ja kumppaneiden kanssa. 


Tivoli







Junamatka Tukholmaan sujui hyvin rauhallisesti, Oliver ehti nukahtaa jo Malmön asemalla ennen junan vaihtoa, kiitos niiden Terrassan kirpparirattaiden. Carlos, joka yleensä simahtaa alle minuutissa, ei kuitenkaan pahemmin kyennyt istumapaikallaan nukkumaan, joten Tukholman päässä sateinen ja harmaa päivä kului hieman liian hitaasti, eikä laivassa tullut tehtyä juuri muuta kuin nukuttua. Kulkisin silti tämän reitin empimättä uudelleenkin! Ainoa kohtaamamme hankaluus oli se, että puoli seitsemältä aamulla Tukholmassa oli aivan toivotonta löytää vessaa, johon pääsisi ilman käteistä rahaa. Eipä siis ihme, että koko juna-aseman ympäristö stinkkasi vahvalle virtsalle. Lopulta Oliver pääsi tarpeilleen juuri ovensa avanneeseen Maxiin, ranskalaiset ostettuamme... 


¨
Un día en Copenhagen, junio 2016.

Seuraa Blogia:    Bloglovin'   Facebook    Blogipolku   Blogit.fi
SHARE:
© Friolandia

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig